Deus Vult!

4.7 1190 - Argentanin sotajoukko oli pysähtynyt lähelle ruhtinasarkkihiippakunta Salzburgia, Salzach joen rannalle. Edellisenä iltana saapunut lähetti Kuningas Filip II:sen pääarmeijasta toi viestin, jonka mukaan se on pahasti jumissa sen samaisen joen ylityksen luona johon argentanilaiset pysähtyivät viittä päivää aiemmin. Kuningas Filipin käskystä etujoukot odottaisivat pääarmeijaa sen aikaa että se pääsisi pohjoisemmas Alppien vaarallisista solista. Hohensalzburgin linnake Tästä johtuen paroni seurueineen on ratsastanut kohti kaupunkia onnittelemaan maaliskuussa valittua ruhtinaspiispa Thiemoa, muun sotajoukon varustaessa itseään parin tunnin ratsastuksen päässä kaupungista. Sankariemme hetki kesäauringosta nauttien jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä leirin johtoon jäänyt Chevalier Ricfried lähestyi heitä. Koska Kersantti Cascou oli kalassa muutamien miesten kanssa, lankesi vastuu tulevasta tehtävästä jälleen Colmelle Covalle. Ricfried kertoi läheisestä Sommeraun kylästä, jonka pappi

Argentanin sotaväki oli edennyt rivakasti kohti Vézelayn suurta kokoonpanoa pian jo neljättä viikkoa ja leiriytyivät vanhaan metsikköön Vezelayn länsipuolella. Toimittaessaan omalla vuorollaan joukkueensa ruokahuoltoa, sankarimme Isaac, Roupen ja Durant onnistuivat kaatamaan ei vain yhtä, vaan kaksi kookasta villisikaa. Suuren kaadon riemu jäi pian kuitenkin taka-alalle, sillä yön tunteina koko leiri hälytettiin jalkeille. Tuntematon taho oli surmannut kaksi sankareitamme auttanutta nostoväen miestä, riistäen miehiltä näiden kasvot veitsellä leikaten. Paroni Faucon puhutteli järkyttynyttä sotajoukkoa seuraavana aamuna, vannoen ettei asia jäisi siihen. Siihen se kuitenkin meinasi jäädä, sillä jo muutamaa päivää myöhemmin Chamoux metsän lehvästöt jäivät taakse ja Vezelayn massiivinen joukkojen kokoonpano levittäytyi ristiretkeläistemme edessä. Ranskan kuningas Filip II Augustuksen ja Englannin kuningas Richard Leijonamielen armeijoiden keihäänkärjet ja kypärät kimmelsivät auringossa, k