Chapter XI - The Semitic Rites
Ensimmäinen täysi päivä Itäisen Rooman kruunussa oli kääntymässä lopuilleen sankariemme kulkiessa pitkin Constantinopolin kapeita katuja, kohti Argentalaisten majapaikkaa Xerolophos-kukkulan juurella. He kulkivat Theodosiuksen Foorumin läpi, jossa iltatori täytti ilman herkkujen tuoksuilla ja innostuneella markkinahälyllä. Sankarimme pysähtyivät seuraamaan silmänkääntäjän, joka tunnettiin nimellä Suuri Iskanderian, manööverejä. Klaus joutui jopa osaksi miehen hengenvaarallista performanssia, mutta saksalaisemme ei kyennyt yrityksestä huolimatta riistämään taikurin henkeä. Mutta vain hetkeä myöhemmin urhomme olivat tappotyössä, sillä taskuvaras riisti Durantin kukkaron, ja merkittävän osan hänen omaisuudestaan. Varkautta seurasi ajojahti, joka päättyi sivukadulle pyykkinarujen ja lakanoiden joukkoon. Varastelevista koirista surmattiin varmuudella kolme, Durantin ja Roupenin heiluttaessaan veitsiään lakanoiden seassa. Sen sijaan Klaus sai päähänsä osuman, ja ryhti paiskomaan sivullisia ympäriinsä. Epäonnekseen Isaac ei nähnyt tapahtumaa roikkuvien lakanoiden takaa, mutta poistui sivukadulta siinä uskossa että erimielisyydet ratkaistiin sopivin keinoin ja reilusti.
Luikittuaan kiertoteitse takaisin ranskalaisten pariin, sankarimme viettivät iltaa Cascoun miesten kanssa. Cascou oli onnistunut saamaan haltuunsa muutaman pullon Commandarie-viiniä, jota itse Richard Leijonamieli oli tarjonnut kesällä häissään. Samalla he muistivat matkalla kaatuneita ja rukoilivat ristiretken voitokasta päätöstä.
Seuraavana aamuna nuori Kyriakos saapui noutamaan urhojamme tapaamiselle John Al-Aqsanin kanssa. Mies oli kauppias Mercurius Meloduksen palkollinen, ja vastuussa tehtävästä, jonka urhomme olivat epähuomiossa luvanneet kauppiaalle suorittaa. Forum Bovinin teehuoneesta John Al-Aqsan johdatti sankarimme kaupungin ali kulkevan Lycus joen alajuoksulle, Theodiuksen satamaan. Laiturien välistä he pääsivät maanalaiseen kanaaliin, ja pitkän patikan päätteeksi lähes salaiselle käytävälle, jonka Al-Aqsan osoitti olevan juutalaiskauppiaiden muinainen holvi. Mut Al-Aqsan vaati sankareitamme palaamaan ja varustautumaan, sillä hän uskoi holvin olevan vahvoin suojaloitsuin vartioitu.
Saadakseen kauppias Meloduksen kaipaamat Sabbatain Veljien tilikirjat hautaholvista, oli Al-Aqsa kerännyt hyödyllisiä tarvikkeita, jotka luovutti sankareillemme majapaikassaan. Yksi esineistä oli kallisarvoinen Sinooperi Ruukku, joka oli käytettävä heittoaseena tai levitteenä aseen terälle hädän hetkenä. Hän neuvoi myös tapaamaan Isä Synesiuksen Pyhän Polyeuktoksen Kirkossa, sillä tämä oli perehtynyt semiittisiin riitteihin. Sankarimme kiittivät, paitsi Roupen joka poistui jo aiemmin paikalta, sillä Al-Aqsan toveri, palkkasoturi Arpax oli ilmeisesti tämän vanha tuttu.
Seuraavaksi urhot tapasivat isä Synesiuksen tämän temppelissä. Vanha mies kertoikin avuliaita vinkkejä nelikerroksisen hautaholvin, Rishon Keshet Kushtandin valloittamiseksi. Lisäksi hän lainasi sankareille kaksi hepreankielisin voimasanoin koristeltua rituaalimiekkaa, joiden hän tiesi kykenevän lyömään mahdolliset epäluonnolliset vartijat.
Seuraavana aamuna, varustautuneena parhaimpansa mukaan, urhomme palasivat Lycan-jokea pitkin Härkäfoorumin alaiseen tunneliin. Kurkkua korventavan ilman haitatessa hengittämistä, sankarimme työntyivät matalaan tunneliin, jonka päässä oli hautaholvin paksut rautaovet. Mutta ennen ovia he joutuivat ohittamaan ihmisen kaltaisia kivipatsaita. Ovea vartioi kivestä tai metallista muovatut härkäpatsaat, jotka osoittautuivat lähemmässä tarkastelussa sangen eloisiksi. Käyden lyhyen härkätaistelun näitä lihan kiveksi muuttavia gorgoneja vastaan, sankarimme saivat holvin sisäänkäynnin jälleen turvalliseksi. He murtautuivat sisään.
Holvin ensimmäinen taso eli ilmiselvä eteinen. Pääkammiota edelsi tarvikehuoneet, joiden kätköistä toverimme onnekseen löysivät satoja hopearahoja. Itse pääkammio oli autio, joten urhomme laskeutuivat portaita alemmalle tasolle. Toinen taso käsitti vain pääkammion, jonka toisella puolen oli raskas kiviovi. Mutta kammion katosta roikkui tusinoittain ketjuja ja kahleita. Yrittäessään kammion halki, ketjut liikkuivat, yrittäen raadella ja sitoa sankarimme. Paniikissa, silmänsä sulkien he ryntäsivät kohti kiviovia, jolloin kävi selväksi, että näkymättömät olennot liikuttelivat ketjuja. Silmät suljettuina nuo olennot kykeni näkemään hohtavan infernaalisina piruina.
”Jos se on, sen voi tappaa!” saattoi huudahtaa rohkea Durant, ja syöksyi keihäineen ja kilpineen puolustamaan tovereitaan, jotka yrittivät avata raskasta kiviovea. Kun ovi oli kammettu auki, oli Durant jo liki rutistunut rullalle ketjujen käsittelyssä, mutta yhteisvoimin sankarimme vetivät tuon taktisen renessanssimiehen turvaan. Pyörien alas jyrkät portaat kolmannelle tasolle, urhomme hengähtivät, mutta vain pieneksi hetkeksi.
Murrettuaan kalterein suojatun holvin, urhomme kolusivat hyllyt arvotavarasta. He noukkivat tilikirjat, mutta löysivät myös kivisen rasian, jonka sisällä, viiden nahkakääreen sisällä oli pisaran muotoinen pehmeälinjainen jalokivi. Jalokiven alaosa oli verhottu ohueen fraktaalikuvioiseen metalliin. Korukivi oli hämmästyttävä, ja poltteli käsissä, joten se piilotettiin. Poistuttuaan hautaholvista ja maanalaisesta kanaalista Theodosiuksen satamaan, pysäytti eriskummallinen vanhus sankarit. Hän pyysi urhoja pitämään Makash Shel Olamin turvassa, ja palaavansa kun mazzaroth on korkeimmillaan. Miehet sivuuttivat vanhuksen hulluna ja marssivat palauttamaan Melodiuksen pyytämän tilikirjan.
Väsyneinä päivän kamppailusta, sankarimme palasivat leiriin. Huhut kertoivat Ranskan armeijan liikkeellepanosta lähipäivien aikana, joten matka kohti Jerusalemia jatkuisi jälleen. Mutta yön tunteina Cascoun miesten pariin saapui sataman outo vanhus, Rotem Bar Mazal. Hän sanoi sankarien löytäneen pyhän ja tärkeän esineen. Todistaakseen sanansa, hän pyysi tavata vaikeasti loukkaantunutta Jean-Luc Lacania. Sankarien harmiksi, Jean-Luc oli menehtynyt vaikeisiin Stralitsionin piirityksessä saamiinsa vammoihin aiemmin illalla. Vanhus ei hätkähtänyt, vaan vihelsi erikoisia sointuja pienellä huilulla, asettaen jalokiven vainajan rinnalle. Sairasteltan täytti krikas valo, ja ilma kävi huumaavan raikkaaksi. Vainaja köhi, ja elo palasi Jean-Lucin kasvoille. Hän oli typertynyt, mutta hengissä. Sisar Petran ja Jean-Luisin hokiessa ihmettä, vanhus vannotti sankareita kantamaan kiven Jerusalemiin, pyhimmistä pyhimpään, ja jätti ihmettä todistaneen seurueen haukkomaan henkeään.
Loppu yön jokainen heistä oli hiljainen, sillä mitä voi enää sanoa todistettuaan Herran valon voiman.
 |
| Miltä paini katuvarkaiden kanssa olisi mahdollisesti näyttänyt ilman lakanapyykkiä |
Luikittuaan kiertoteitse takaisin ranskalaisten pariin, sankarimme viettivät iltaa Cascoun miesten kanssa. Cascou oli onnistunut saamaan haltuunsa muutaman pullon Commandarie-viiniä, jota itse Richard Leijonamieli oli tarjonnut kesällä häissään. Samalla he muistivat matkalla kaatuneita ja rukoilivat ristiretken voitokasta päätöstä.
Seuraavana aamuna nuori Kyriakos saapui noutamaan urhojamme tapaamiselle John Al-Aqsanin kanssa. Mies oli kauppias Mercurius Meloduksen palkollinen, ja vastuussa tehtävästä, jonka urhomme olivat epähuomiossa luvanneet kauppiaalle suorittaa. Forum Bovinin teehuoneesta John Al-Aqsan johdatti sankarimme kaupungin ali kulkevan Lycus joen alajuoksulle, Theodiuksen satamaan. Laiturien välistä he pääsivät maanalaiseen kanaaliin, ja pitkän patikan päätteeksi lähes salaiselle käytävälle, jonka Al-Aqsan osoitti olevan juutalaiskauppiaiden muinainen holvi. Mut Al-Aqsan vaati sankareitamme palaamaan ja varustautumaan, sillä hän uskoi holvin olevan vahvoin suojaloitsuin vartioitu.
Saadakseen kauppias Meloduksen kaipaamat Sabbatain Veljien tilikirjat hautaholvista, oli Al-Aqsa kerännyt hyödyllisiä tarvikkeita, jotka luovutti sankareillemme majapaikassaan. Yksi esineistä oli kallisarvoinen Sinooperi Ruukku, joka oli käytettävä heittoaseena tai levitteenä aseen terälle hädän hetkenä. Hän neuvoi myös tapaamaan Isä Synesiuksen Pyhän Polyeuktoksen Kirkossa, sillä tämä oli perehtynyt semiittisiin riitteihin. Sankarimme kiittivät, paitsi Roupen joka poistui jo aiemmin paikalta, sillä Al-Aqsan toveri, palkkasoturi Arpax oli ilmeisesti tämän vanha tuttu.
Seuraavaksi urhot tapasivat isä Synesiuksen tämän temppelissä. Vanha mies kertoikin avuliaita vinkkejä nelikerroksisen hautaholvin, Rishon Keshet Kushtandin valloittamiseksi. Lisäksi hän lainasi sankareille kaksi hepreankielisin voimasanoin koristeltua rituaalimiekkaa, joiden hän tiesi kykenevän lyömään mahdolliset epäluonnolliset vartijat.
Seuraavana aamuna, varustautuneena parhaimpansa mukaan, urhomme palasivat Lycan-jokea pitkin Härkäfoorumin alaiseen tunneliin. Kurkkua korventavan ilman haitatessa hengittämistä, sankarimme työntyivät matalaan tunneliin, jonka päässä oli hautaholvin paksut rautaovet. Mutta ennen ovia he joutuivat ohittamaan ihmisen kaltaisia kivipatsaita. Ovea vartioi kivestä tai metallista muovatut härkäpatsaat, jotka osoittautuivat lähemmässä tarkastelussa sangen eloisiksi. Käyden lyhyen härkätaistelun näitä lihan kiveksi muuttavia gorgoneja vastaan, sankarimme saivat holvin sisäänkäynnin jälleen turvalliseksi. He murtautuivat sisään.
 |
| Toinen kahdesta gorgoonista. |
Holvin ensimmäinen taso eli ilmiselvä eteinen. Pääkammiota edelsi tarvikehuoneet, joiden kätköistä toverimme onnekseen löysivät satoja hopearahoja. Itse pääkammio oli autio, joten urhomme laskeutuivat portaita alemmalle tasolle. Toinen taso käsitti vain pääkammion, jonka toisella puolen oli raskas kiviovi. Mutta kammion katosta roikkui tusinoittain ketjuja ja kahleita. Yrittäessään kammion halki, ketjut liikkuivat, yrittäen raadella ja sitoa sankarimme. Paniikissa, silmänsä sulkien he ryntäsivät kohti kiviovia, jolloin kävi selväksi, että näkymättömät olennot liikuttelivat ketjuja. Silmät suljettuina nuo olennot kykeni näkemään hohtavan infernaalisina piruina.
”Jos se on, sen voi tappaa!” saattoi huudahtaa rohkea Durant, ja syöksyi keihäineen ja kilpineen puolustamaan tovereitaan, jotka yrittivät avata raskasta kiviovea. Kun ovi oli kammettu auki, oli Durant jo liki rutistunut rullalle ketjujen käsittelyssä, mutta yhteisvoimin sankarimme vetivät tuon taktisen renessanssimiehen turvaan. Pyörien alas jyrkät portaat kolmannelle tasolle, urhomme hengähtivät, mutta vain pieneksi hetkeksi.
Kammion seinät olivat täynnä hyllyjä, jotka notkuivat vanhojen kääröjen painosta. Mutta huoneen keskellä oli suuri kivinen patsas, joka esitti muinaista semiitti-oppinutta. Sankarit huomasivat että patsaan takana oli holvattu syvänne, joka oli varjeltu rautaportein. Siellä he näkivät myös tilikirjoja muistuttavia opuksia. Mutta ensin heitä odotti taistelu, sillä patsas lähti liikkeelle. Tuo valtava golem takoi kivisillä nyrkeillään niin että pahaa teki, mutta kiitos Isä Synesiuksen rituaalimiekkojen ja saksalaisen kovakalloisuuden, patsas oli lopulta louhoksena. Taistelun päätyttyä, Durant havaitsi olevansa yltäpäältä elohopeaksi epäillyn aineen peitossa, sillä hänen taskussaan ollut Sinooperi Ruukku oli särkynyt möyhennyksessä hänen omaan taskuunsa. Puhdistusyrityksistä huolimatta hänen vyötärönsä oli sinimusta, mutta onneksi haitta oli vain kosmeettinen.
Murrettuaan kalterein suojatun holvin, urhomme kolusivat hyllyt arvotavarasta. He noukkivat tilikirjat, mutta löysivät myös kivisen rasian, jonka sisällä, viiden nahkakääreen sisällä oli pisaran muotoinen pehmeälinjainen jalokivi. Jalokiven alaosa oli verhottu ohueen fraktaalikuvioiseen metalliin. Korukivi oli hämmästyttävä, ja poltteli käsissä, joten se piilotettiin. Poistuttuaan hautaholvista ja maanalaisesta kanaalista Theodosiuksen satamaan, pysäytti eriskummallinen vanhus sankarit. Hän pyysi urhoja pitämään Makash Shel Olamin turvassa, ja palaavansa kun mazzaroth on korkeimmillaan. Miehet sivuuttivat vanhuksen hulluna ja marssivat palauttamaan Melodiuksen pyytämän tilikirjan.
Väsyneinä päivän kamppailusta, sankarimme palasivat leiriin. Huhut kertoivat Ranskan armeijan liikkeellepanosta lähipäivien aikana, joten matka kohti Jerusalemia jatkuisi jälleen. Mutta yön tunteina Cascoun miesten pariin saapui sataman outo vanhus, Rotem Bar Mazal. Hän sanoi sankarien löytäneen pyhän ja tärkeän esineen. Todistaakseen sanansa, hän pyysi tavata vaikeasti loukkaantunutta Jean-Luc Lacania. Sankarien harmiksi, Jean-Luc oli menehtynyt vaikeisiin Stralitsionin piirityksessä saamiinsa vammoihin aiemmin illalla. Vanhus ei hätkähtänyt, vaan vihelsi erikoisia sointuja pienellä huilulla, asettaen jalokiven vainajan rinnalle. Sairasteltan täytti krikas valo, ja ilma kävi huumaavan raikkaaksi. Vainaja köhi, ja elo palasi Jean-Lucin kasvoille. Hän oli typertynyt, mutta hengissä. Sisar Petran ja Jean-Luisin hokiessa ihmettä, vanhus vannotti sankareita kantamaan kiven Jerusalemiin, pyhimmistä pyhimpään, ja jätti ihmettä todistaneen seurueen haukkomaan henkeään.
Loppu yön jokainen heistä oli hiljainen, sillä mitä voi enää sanoa todistettuaan Herran valon voiman.
 |
| Jean-Luc:n herätys, myöhemmin näyttelijäseurueen dramatisoimana. |