Deus Vult!

Ristiretki armeija eteni Tripolista etelään, kohti Nasaretin kaupunkia. Koleiden päivien ohjelmana oli muonankeruu, johon urhommekin osallistuivat. Oli käynyt ilmi että usean armeijan läsnäolo yhdistettynä huonoon satokauteen oli aikaansaanut pienimuotoisen nälänhädän Pyhän Valtakunnan alueelle, joten jokainen kivi oli käännettävä ravinnon toivossa. Pienestä Kaananin-maan rannikkokylästä sankarimme joutuivat koluamaan jok’ikisen kivimajan, kunnes löysivät muinaisille hengille tarkoitetun ruoka-alttarin, jonka antimet kelpasivat paluuviemisiksi armeijalle. Kuivatut hedelmät ja liha olivatkin hyvää murkinaa nälkäisille, mutta yön tunteina soturimme saivat maksaa alttariluolan häpäisystä. Unen ja todellisuuden sekoittuessa kuolemaa huokuvat paholaisvainajat yrittivät nitistää toveriemme henget, mutta he löylyttivät tämän esteen kuin unissaan. Tulevina päivinä saatiin myös ensimerkit Englannin armeijasta, ja lopulta sinetti Richard Leijonamielen lähdöstä kohti Jerusalemia, sillä kahdeksann...

 Part I - The Sleepwalker Kovaonninen ranskalaispartio oli vihdoin saavuttanut Krak des Chevalriesin ristinritarien linnoituksen. Linnaketta isännöivä Pyhän Johanneksen Hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa, eli Johaniittain Ritarikunta otti loukkaantuneet urhomme armollisesti vastaan. Thibaut ja Baptiste pääsivät suoraan itseensä hospitaaliin muiden yöpyessä majoitusparakissa. Yhdessä ainoan vielä tolpillaan olevan matkaseuralaisensa, Jean Lucin kanssa, sankarimme ryhtyivät käyskentelemään linnakkeen tiluksia. Viidentoistasadan ristinritarin parista Isaac tavoitti joukkion temppeliritareita. Osaston komentaja Mestari Robrecht lupasi vahvistaa nuoren uskonmiehen kuukausia aiemmin Isä Ingmarille vannoman uskonvalan seuraavana aamuna hartauden päätteeksi. Jesuiittain sotaseppien takomat varusteet kiinnostivat urhojamme, mutta linnan alapihalta kuuluva yksinkertainen huilusikermä kiinnitti heidän huomionsa. Seuraten ääntä, he löysivät vanhan ulkomasoleumin hautaholveineen, ja sieltä t...

Sankarimme olivat partioineet Antiokiasta kohti Krak des Chevaliersia jo viidettä päivää. Mielialat olivat maassa sillä retkueemme kapsakeistä löydetyt repaleiset kasvot olivat rikkoneet partion moraalin. Cascou, Jean Luc ja tämän nostoväkiseuralaiset Babtiste ja Thiebaut pitivät urhoja syyllisinä Argentanin armeijaa piinanneeseen sarjamurhien ketjuun, urhojemme vannoessa syyttömyyttään. Viimeistään Ritarilinnassa partion olisi valittava kantansa edellisyön paljastuksiin. Matka oli siis syystäkin tuskainen, eikä mukana rahdattava nilkkansa rikkonut Thiebaut helpottanut sitä. Keskeltä kivikkoista pensaserämaata partio löysi vanhan pikkukylän raunioituneet jäänteet. Jäljellä oli vain yksi vanha sokea kyläläisukko vuohineen, sekä selkeät viitteet joukkomurhasta, sillä kymmenet kelmeät luurangot olivat peittämättöminä hiekkatuulessa. Sokea ja liki mykkä ukko ei reagoinut kuulusteluihin, joten partiomme päätti jatkaa matkaa, teurastaen vanhuksen kirotulta vaikuttaneen vuohen varmuuden vuoks...

Part I - Guest from the East Oli Jouluyö Herran vuonna 1191, Antiokian ristiretkiruhtinaskunnassa. Myös urhomme juhlistivat Kristuksen syntymää kuuntelemalla Antiokian Latinalaisen Patriarkan Aemery Limogesilaisen saarna pyhän kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Patriarkan seurana olivat Antiokian hallitsija Bohemold III sekä Kuningas Filip II Augustus. Aamulla Sisar Petra antoi heille tekemänsä joululahjajuomat lahjaksi, mutta pyysi myös kertomaan sedälleen Mykkä-Kálmánille haluavansa antaa tällekin lahjajuoman, sillä hän ollut aamusta löytänyt tätä leiristä. Rentoutuneet sankarimme viettivät rauhallisen joulupäivän kaupungilla. Illalla he lähtivät Paroni Fauconin seuraksi tapaamaan Samarra’laista maaherraa Sharif Faheem al-Alghadab:ia. Sharif al-Alghadab oli esittäytynyt osana shia-muslimeita, jotka eivät hyväksyneet Sunni Saladinin ekspansionistisia pyrkimyksiä. Hän oli innostunut paronin sankaritekopuheista ja halunnut kuulla lisää. Joten paronipa keksi ottaa sankarit itsensä mukaa...