Chapter XIX - To Cross the Canaan
Tulevina päivinä saatiin myös ensimerkit Englannin armeijasta, ja lopulta sinetti Richard Leijonamielen lähdöstä kohti Jerusalemia, sillä kahdeksannen matkapäipvän iltana läntisellä taivaanrannalla loimusi Akkon palava kaupunki.
 |
| Nazareth |
Lopulta sotaväki saavutti Nasaretin kaupungin, mutta siitä ei ollut jäljellä kuin rauniot, sillä Saladin oli hävittänyt sen Hattinin taistelun jälkimainingeissa 1187ad. Ranskan ja Antiokia-Tripolin armeijoiden mukaan liittyi Krak des Chevalriesista liikkeelle lähtenyt toistatuhatta miestä käsittävä Johaniittojen Ristinritarien armeija. Yksi Johaniitoista toi tovereillemme kirjeen, jonka he lupasivat toimittaa eteenpäin paronille. Urhomme epäilivät kirjeen olevan loukkaantuneilta nostoväkeläisiltä Thielbaultilta tai Baptistelta. Heidän pelkonsa osui oikeaan, sillä Isaacin lukiessa kirjettä paronille tämän pyynnöstä, Thielbaut tunnusti sanelussaan surmanneensa Cascoun partiomatkalla vuoden vaihteessa. Paroni tulistui saatuaan tietää että sankarit salasivat tiedot Normandian Nylkiän voitonmerkkisäkistä, ja hävittivät sen kuin omana tietonaan. Onnekseen he saivat kuitenkin pitää päänsä ja selvisivät vain työ- ja ripitysrangaistuksella.
Tässä nostoväkeläinen Thielbaultin tunnustus kokonaisuudessaan:
”Argentanin paroni Fauconille,
Tämän kirjeen on laatinut Pyhän Johanneksen Jerusalemin hospitaalin sääntökunnan Veli Cenmyn tammikuun kahdeksantena 1191 jälkeen Kristuksen Krak des Chevalriesin linnoituksessa, Syyrian ja Antiokia-Tripolin ruhtinaskunnan rajalla. Se on sanelusta kirjoitettu tunnustus.
Näin kertoo pahoin lyöty, jalkansa menettänyt Ranskalaisen Argentan-kylän Thielbaut:
Puoli kuuta sitten Joulupäivänä löydettiin Antiokian kaduilta ruumis. Kuulin tästä välillisesti. Se oli yksi monista vainajista, jotka olivat löytyneet kasvot hirvittävästi nyljettyinä ja runneltuina. Samanlaisia veritekoja oli tapahtunut jo Ristiretkelle lähdön alusta. Päivää veriteon jälkeen otin vastaan komennuksen partioon Antiokiasta Ristiretkilinnakkeen kautta Tripoliin. Meitä oli kahdeksan, minä, toverini Baptiste, hyvä ystäväni Jean-Luc, veteraani Cascou, jäljittäjä Roupen, uskonmies Isaac, kersantti Durant ja saksalainen Klaus.
Muutama päivää matkalle lähdön jälkeen taitoin nilkkani ja matkasin ratsun selästä. Se oli häpeällistä. Tunnelma matkalla oli kireä, Kersantti Durant, Roupen, Isaac sekä Klaus muodostivat oitis oman kuppikuntansa. Heidän puheensa olivat kauttaaltaan omituisia. Matkan neljäntenä yönä Jean-Luc ihmetteli mitä kummaa Durantin miehillä oli nahkasäkissään. Säkki tutkittiin ja se osoittautui kaksoisvuoritetuksi. Kahden vuoren sisältä paljastui lukemattomat repaleiset ihmiskasvot. Säkin epäiltiin oitis kuuluvan Argentanin ristiretkiarmeijaa piinanneen ”Normandian Nylkijän” omaisuudeksi. Kaikki kiistivät syyllisyytensä, mutta neljän kuppikunta oli epäiltyinä, heidän säkkinsähän se oli.
Kolme päivää asiaa puitiin, ja se haluttiin painaa villaisella. Unohtaa ja haudata. Kukaan ei uskaltanut syyttää toisia surmaajiksi, etenkään keskellä autiomaata. Vasta Krak des Chevalriesin näkyessä toverini Baptiste ryhtyi toimeen ja ilmoitti kertovansa vainajien kasvoja sisältävästä säkistä Hospitaleereille. Tällöin veteraani Cascou pisti toveriani miekalla, jolloin minä ammuin Cascoun jalkajousellani. Vasama surmasi hänet miltei heti. Toverini Baptiste sen sijaan kärsi kuusi päivää kunnes poistui Herransa tykö tänä aamuna. Pappi on sanonut jalantynkäni olevan musta ja täynnä mätää. Sepsis liikkuu tummana purona reidelläni kohti sydäntäni. Minunkin aikani on pian. Täten tunnustan surmanneeni Cascoun. En tosin ilkeyttäni tai pahuuttani. Kersantti Durant ja tämän miehet sanoivat Cascoun olleen Normandian Nylkijä, joten minun pitäisi saada armoa kiirastuleen. Silti pelkään, sillä tapa, jolla irti leikatut veriset kasvot vieritettiin Cascoun aikaansaannokseksi osoitti mielestäni vakaata harkintaa. Lisäksi tiedän näiden kolmen ranskalaisen ja heitä seuraavan saksalaisen jätin pitäneen tuon kirotun nahkasäkin yhä mukanaan, kasvoineen kaikkineen. Eivätkä he sitä tietääkseni luovuttaneet kenellekään Ristinritarien linnakkeessa.
Täten pyydän Paronin armahdusta, Herramme tuskin sitä minulle antaa.
Argentanin Thielbaut, nostoväkeläinen,
kahdeksantena tammikuuta 1191 AD.
Krak des Chevalries”
Murheissaan asemansa menetyksestä paronin silmissä, sankarimme menivät ritari de Bonin luo, sillä hän oli pyytänyt paronilta apua sadevesialtaan ongelmaan. Harmistunut ritari oli menettänyt aseenkantajansa sekä pari nostoväkeläistä maanalaiseen vesitunneliin, joka oli ilmeisesti romahtanut. Nöyryytetyt sankarimme lupasivat auttaa ritaria, ja painuivat maan alle tutkimaan vesitien ongelmaa. Tunneli ei suinkaan ollut romahtanut, vaan jokin suurta palloa muistuttava lonkoroitaan heiluttava painajaismustekala oli juuttunut tunneliin, ja surmannut aseenkantajan. Ahtaassa tunnelissa kamppaillen, ristiretkeläisemme onnistuivat halkaisemaan tuon tuonpuoleisen olennon, saaden altaan täyttymään jälleen.
Seuraavana aamuna, kuivattuaan itsensä ja siistittyään ylimääräiset sisälmykset päältänsä, menivät urhomme ripittäytymään apotti Gourdainen luo. Apotti oli hajamielinen ja poissaoleva, ja kun sankarimme olivat päässet alkuun pahamaineisen partiomatkan tapahtumista, hänkäisi apotti viimeisen henkäyksensä ja kuoli. Pettymys ripittäytymisen päättymisestä näin äkisti kalvoi mieltä, mutta sankarimme jättivät apottia avittaneen Isä Alleiren hoitamaan tämän hautajaismenot. Samana päivänä Ranskan joukot lähtivät liikkeelle, yhdistyneenä Englannin, Jerusalemin Kuninkaan ja Temppeliritarein armeijoihin. Yli 25.000 sotilasta käsittävä ristiretkiarmeija eteni päivä päivältä lähemmäs pyhää Jerusalemin kaupunkia. Etujoukot ottivat yhteen muutamia kertoja saraseenipartioiden kanssa, mutta sankarimme saivat vain ihastella taisteluiden jättämiä ruumiita kulkiessaan osana ristinarmeijaa. Apotin kuoleman jälkeen myös muiden pappien saarnat takeltelivat. Ilmassa oli muutenkin lopunajan merkkejä, sillä täälläpäin maailmaa taivaankappaleetkin tuntuivat näkyvän himmeänä keskellä päivää. Ja syystäkin, sillä yli puolen vuoden pitkä vaellus oli vihdoin päättymässä. Helmikuun kuudentena 1191ad ristiretkiarmeija saavutti Scopus-vuoren rinteet, ja etelässä heidän edessään levittäytyi Jerusalem.
 |