Chapter XIV - parts I & II
Part I - Guest from the East
Oli Jouluyö Herran vuonna 1191, Antiokian ristiretkiruhtinaskunnassa. Myös urhomme juhlistivat Kristuksen syntymää kuuntelemalla Antiokian Latinalaisen Patriarkan Aemery Limogesilaisen saarna pyhän kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Patriarkan seurana olivat Antiokian hallitsija Bohemold III sekä Kuningas Filip II Augustus. Aamulla Sisar Petra antoi heille tekemänsä joululahjajuomat lahjaksi, mutta pyysi myös kertomaan sedälleen Mykkä-Kálmánille haluavansa antaa tällekin lahjajuoman, sillä hän ollut aamusta löytänyt tätä leiristä. Rentoutuneet sankarimme viettivät rauhallisen joulupäivän kaupungilla. Illalla he lähtivät Paroni Fauconin seuraksi tapaamaan Samarra’laista maaherraa Sharif Faheem al-Alghadab:ia. Sharif al-Alghadab oli esittäytynyt osana shia-muslimeita, jotka eivät hyväksyneet Sunni Saladinin ekspansionistisia pyrkimyksiä. Hän oli innostunut paronin sankaritekopuheista ja halunnut kuulla lisää. Joten paronipa keksi ottaa sankarit itsensä mukaan iltateelle, sillä nämä olivat usein olleet itse pääosassa.
Ne kävivät hyökkäykseen raivolla, mutta sankarimme puolustivat parhaan kykynsä mukaan. Chevalier Vernonin ja John al-Aqsanin suojellessa näkörajoitteista paroni Fauconia, urhomme panivat kammotuksille kampoihin, lopulta lyöden viimeisenkin mörön. Järkyttyneinä, mutteivat yllättyneinä arabien todellisista tarkoitusperistä, sankarimme lähtivät saattamaan paronia takaisin omaan leiriinsä. Matkalla takaisin leiriinsä, sankarit palloittelivat arabien masinoiman demonihyökkäyksen syitä ja tarkoitusperiä, mutteivat päässet pitkälle, sillä leirissä kävi ilmi, että Sisar Petran mykkä eno Kálám oli löydetty kuolleena. Tämä oli nähtävästi kadonnut jouluyön messussa. Ja mikä kamalinta, hänen kasvonsa oli nyljetty kuten monen muunkin jo aiemmin. Sisar Petra oli murtunut ja Hector BAsaz toimitti urhoille lisää murehdittavaa. Viimeisillä voimillaan Kálmán oli kirjoittunut nahkariekaleelle ” 3+1 C” Cascoun Colme Covaa ja Claus.
Cascoun Men-at-Armsin purku otettiin vastaan järkytyksellä, eikä Durantkaan liioin iloinnut ylennyksestään, sillä urhomme tulkitsivat partiokomennuksen vahvana epäluottamuslauseena ja karkoituksena armeijan vahvuudesta. Synkin mielin he hakivat muonaa partiota varten, ja saivat käyttöönsä myös muutaman kuormajuhdan sekä viestikyyhkyjä. Kartta etelään kohti Krak de Chevaliersia, ja sieltä lounaaseen Tripolin kaupunkiin toimisi heidän opastuksenaan. Juuri ennen matkaan lähtöä he korvasivat juuri sairastuneen Mäyrä-Suidgerin Jean-Lucin nostolaisystävillä Baptistella ja Thibautilla.
Oli Jouluyö Herran vuonna 1191, Antiokian ristiretkiruhtinaskunnassa. Myös urhomme juhlistivat Kristuksen syntymää kuuntelemalla Antiokian Latinalaisen Patriarkan Aemery Limogesilaisen saarna pyhän kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Patriarkan seurana olivat Antiokian hallitsija Bohemold III sekä Kuningas Filip II Augustus. Aamulla Sisar Petra antoi heille tekemänsä joululahjajuomat lahjaksi, mutta pyysi myös kertomaan sedälleen Mykkä-Kálmánille haluavansa antaa tällekin lahjajuoman, sillä hän ollut aamusta löytänyt tätä leiristä. Rentoutuneet sankarimme viettivät rauhallisen joulupäivän kaupungilla. Illalla he lähtivät Paroni Fauconin seuraksi tapaamaan Samarra’laista maaherraa Sharif Faheem al-Alghadab:ia. Sharif al-Alghadab oli esittäytynyt osana shia-muslimeita, jotka eivät hyväksyneet Sunni Saladinin ekspansionistisia pyrkimyksiä. Hän oli innostunut paronin sankaritekopuheista ja halunnut kuulla lisää. Joten paronipa keksi ottaa sankarit itsensä mukaan iltateelle, sillä nämä olivat usein olleet itse pääosassa.
Kaupungin eteläpuolella olevassa kauppiaiden ja matkalaisten suuressa telttakaupungissa yksi suurimmista teltoista kuului Sharif al-Alghadabille. Vauraan maaherran teltassa palvelijat kattoivat runsaan teekattauksen istuintyynyjen keskelle, ja paroni kävi suulaaseen tarinanvaihtoon muslimin kanssa. Mutta hiljalleen puhe kääntyi ihmetekoihin, jolloin arabin onnistui lypsää tietoa valosta, joka paransi jo kaatuneen miehen terveeksi. Tämä sai arabin ja hänen palvelijansa tarttumaan toimeen, ja kaikki neljä arabia kulauttivat pienet myrkkypullot kitusiinsa, He ulvoivat tuskissaan, savuttaen pikimustaa savua kurkuistaan. Paronin hätääntyessä, savu söi läpi muslimien henkitorvien, kunnes miesten vatsat muuttuvat mustiksi ja pursuivat synkkyyttä kuin hornan savupiiput. Savuavien ihmisruumiden keskeltä syöksyi kustakin esiin painajaismainen, etäisesti ihmismäinen hirviö.
Ne kävivät hyökkäykseen raivolla, mutta sankarimme puolustivat parhaan kykynsä mukaan. Chevalier Vernonin ja John al-Aqsanin suojellessa näkörajoitteista paroni Fauconia, urhomme panivat kammotuksille kampoihin, lopulta lyöden viimeisenkin mörön. Järkyttyneinä, mutteivat yllättyneinä arabien todellisista tarkoitusperistä, sankarimme lähtivät saattamaan paronia takaisin omaan leiriinsä. Matkalla takaisin leiriinsä, sankarit palloittelivat arabien masinoiman demonihyökkäyksen syitä ja tarkoitusperiä, mutteivat päässet pitkälle, sillä leirissä kävi ilmi, että Sisar Petran mykkä eno Kálám oli löydetty kuolleena. Tämä oli nähtävästi kadonnut jouluyön messussa. Ja mikä kamalinta, hänen kasvonsa oli nyljetty kuten monen muunkin jo aiemmin. Sisar Petra oli murtunut ja Hector BAsaz toimitti urhoille lisää murehdittavaa. Viimeisillä voimillaan Kálmán oli kirjoittunut nahkariekaleelle ” 3+1 C” Cascoun Colme Covaa ja Claus.
Part II - March of the Broken
Oli toisen Joulupäivän aamu, Pyhän Stefanoksen, ensimmäisen marttyyrin päivä. Kálmánin kuolemasta esitetyt syytökset olivat pitäneet urhomme valveilla koko yön, mutta uusi aamu ei tuonnut muutosta spekulaatioihin mykän surmaajasta. Vaikka moni uskoi sankariemme syyttömyyteen, oli epäilyksen siemen kylvetty. Lopulta kersantti Cascou seurassaan Chevalier Le Gris, saapuivat leiriin. Hälventääkseen epäilyjä ja ymmärtäen häneen kohdistetun epäluottamuksen, kersantti Cascou ilmoitti astuvansa alas Argentanin Ensimmäisen Men-at-Arms joukkueen komennuksesta. Uutinen oli shokki, jota seurasi Le Gris:n määräys seitsenpäisestä partiosta, joka lähtisi välittömästi tiedustelemaan kohta Tripolia. Isaac, Roupen, Durant, ja Klaus nimettiin, mutta myös Jean-Luc Lacan, Cascou ja Mäyrä-Suidger. Hector Basaz johtaisi loput Men-at_armsit kersantti Birinuksen johtoon, Durant D’Argentanin johtaessa uutena kersanttina lähtevää partiota. Cascoun Men-at-Armsin purku otettiin vastaan järkytyksellä, eikä Durantkaan liioin iloinnut ylennyksestään, sillä urhomme tulkitsivat partiokomennuksen vahvana epäluottamuslauseena ja karkoituksena armeijan vahvuudesta. Synkin mielin he hakivat muonaa partiota varten, ja saivat käyttöönsä myös muutaman kuormajuhdan sekä viestikyyhkyjä. Kartta etelään kohti Krak de Chevaliersia, ja sieltä lounaaseen Tripolin kaupunkiin toimisi heidän opastuksenaan. Juuri ennen matkaan lähtöä he korvasivat juuri sairastuneen Mäyrä-Suidgerin Jean-Lucin nostolaisystävillä Baptistella ja Thibautilla.
Lauha Antiokia jäi pian partiomme pohjoispuolelle, sillä he lähtivät matkaan rivakasti. Ranskan armeijan odotettiin seuraavan muutaman päivän kuluttua, joskin sen reitti kulkisi reilusti lännempänä suoraan kohti Tripolia, Argentanin partion koukatessa ristinritarien linnakkeen kautta. Kylmä pohjoistuuli siivitti miestemme matkaa, mutta toisena matkapäivänään kohtaamat Teutoniritarit varoittivat myös sankarien saapuneen aktiiviselle sota-alueelle. Vauhdikas alkumatka tyssäsi kolmanteen päivään, kun sotamies Thibaut taittoi nilkkansa kivikkoon. Kuormamuulin kantaessa häntä, muut joutuivat ponnistelemaan varusteiden kanssa entisestään.
Yöllä nuotion ääressä Jean-Luc havahtui unestaan ja kertoi nähneensä painajaista , jossa Kalman-vainaa osoitti sankariemme yhteistä tavarasäkkiä. Ihmeissään valkotukkaisen Lacanin kummista syytteistä, urhomme havahtuivat iltapuhteiltaan ja käänsivät säkin ympäri, tyynyttääkseen muiden uteliaat mielet. Mutta säkin pohjalta löytyi ommeltuna ylimääräisiä nahkakerroksia, ja niitä irrottamalla kävi pian järkyttävän ilmeiseksi että säkkiin todellakin kätkeytyi hirvittävä salaisuus. He irrottivat puolen tusinaa nahkariepua, jotka osottaituivat nyljetyiksi ihmiskasvoiksi. Järkyttyneet urhot eivät ymmärtäneet tapahtunutta, kuinka runnellut kasvot olivat säkkiin joutuneet, mutta muut tiesivät syyttää sankareitamme näistä järjettömistä väkivallanteoista. Cascou ei voinut uskoa että hänen luottomiehensä voisivat tehdä jotain tälläistä, mutta hän ei myöskään voisi antaa asian vain olla. Läpi yön ja seuraavan päivän sankarit väittelivät keskenään ja muiden kanssa, kuinka toimia seuraavaksi. Olisiko oikein heittäytyä oikeuden tuomittavaksi, säkki täynnä ihmisen osia, paeta tyystin, jatkaa omin voimin kohti Jerusalemia, tai jopa surmata säkistä ja sen sisällöstä tietävät todistajat!? Oli selvää että tätä haastetta he eivät ohittaisi pelkällä miekan heilautuksella.
Yöllä nuotion ääressä Jean-Luc havahtui unestaan ja kertoi nähneensä painajaista , jossa Kalman-vainaa osoitti sankariemme yhteistä tavarasäkkiä. Ihmeissään valkotukkaisen Lacanin kummista syytteistä, urhomme havahtuivat iltapuhteiltaan ja käänsivät säkin ympäri, tyynyttääkseen muiden uteliaat mielet. Mutta säkin pohjalta löytyi ommeltuna ylimääräisiä nahkakerroksia, ja niitä irrottamalla kävi pian järkyttävän ilmeiseksi että säkkiin todellakin kätkeytyi hirvittävä salaisuus. He irrottivat puolen tusinaa nahkariepua, jotka osottaituivat nyljetyiksi ihmiskasvoiksi. Järkyttyneet urhot eivät ymmärtäneet tapahtunutta, kuinka runnellut kasvot olivat säkkiin joutuneet, mutta muut tiesivät syyttää sankareitamme näistä järjettömistä väkivallanteoista. Cascou ei voinut uskoa että hänen luottomiehensä voisivat tehdä jotain tälläistä, mutta hän ei myöskään voisi antaa asian vain olla. Läpi yön ja seuraavan päivän sankarit väittelivät keskenään ja muiden kanssa, kuinka toimia seuraavaksi. Olisiko oikein heittäytyä oikeuden tuomittavaksi, säkki täynnä ihmisen osia, paeta tyystin, jatkaa omin voimin kohti Jerusalemia, tai jopa surmata säkistä ja sen sisällöstä tietävät todistajat!? Oli selvää että tätä haastetta he eivät ohittaisi pelkällä miekan heilautuksella.
