Deus Vult!

Helmikuun kuudentena 1191 anno domini Ranskan ristiretkiarmeija leiriytyi puolitoista mailia Jerusalemin pohjoispuolelle, Richard Leijonamielen englantilaisten sijoittuessa ranskalaisista länteen. Piiritysleirin rakennus ja linnoitustyöt veivät sankareidemmekin koko panoksen useaksi päiväksi, sotajoukkojen valmistaessaan piiritysheittimiään mahdollisimman pian koittavaan hyökkäykseen. Usean päivän valmistelut valuivat kuitenkin hukkaan, saraseenisabotöörien hiipiessä englantilaisten leiriin ja polttaen valtaosan näiden Akkosta tuomista piirityskoneista. Ylpeät kristityt ruhtinaat pitivät kuitenkin ylpeästi kiinni päätöksestään, ja ensimmäinen Jerusalemin valloitusyritys alkoi helmikuun kolmannentoista aamupäivällä.   RistiretkiSotilaat järjestäytyivät sotaan. Argentanin jäljellä oleva Men-At-Arms sijoitettiin muiden ammattisotilaiden tapaan lähelle etulinjaa, yhdistettynä nostoväkirykmentteihin. Hiljaa seisten miehet odottivat kohtalokasta merkkiä, joka tulisi päättämään monen tari...

Sankarimme olivat partioineet Antiokiasta kohti Krak des Chevaliersia jo viidettä päivää. Mielialat olivat maassa sillä retkueemme kapsakeistä löydetyt repaleiset kasvot olivat rikkoneet partion moraalin. Cascou, Jean Luc ja tämän nostoväkiseuralaiset Babtiste ja Thiebaut pitivät urhoja syyllisinä Argentanin armeijaa piinanneeseen sarjamurhien ketjuun, urhojemme vannoessa syyttömyyttään. Viimeistään Ritarilinnassa partion olisi valittava kantansa edellisyön paljastuksiin. Matka oli siis syystäkin tuskainen, eikä mukana rahdattava nilkkansa rikkonut Thiebaut helpottanut sitä. Keskeltä kivikkoista pensaserämaata partio löysi vanhan pikkukylän raunioituneet jäänteet. Jäljellä oli vain yksi vanha sokea kyläläisukko vuohineen, sekä selkeät viitteet joukkomurhasta, sillä kymmenet kelmeät luurangot olivat peittämättöminä hiekkatuulessa. Sokea ja liki mykkä ukko ei reagoinut kuulusteluihin, joten partiomme päätti jatkaa matkaa, teurastaen vanhuksen kirotulta vaikuttaneen vuohen varmuuden vuoks...