Chapter VI - The Beast of Death
 |
| Sairas Paroni Faucon ja hänen hoitajansa |
Haudattuaan epäonniseen välikäteen joutuneen lumotun munkin matalaan hautaan, sankarimme jatkoivat matkaansa Argentanin sotaväen leiriä kohden. Heinäkuun 22. päivän iltana urhomme pääsivät vihdoin sairaan paronin Fabian Fauconin teltalle. Pettynyt apotti Gourdaine otti vastaan Isä Igmarin rukoukset ja Munkinhupun terälehdet, joista he uuttivat parantavaa rohtojuomaa, joskin lievällä epäilyksellä oikeasta määrästä. Väsyneinä ponnistuksistaan, urhomme yöpyivät ja viettivät vapaapäivän raskaista tehtävistä, huoltaen varusteensa, lihalliset sekä kylvylliset tarpeensa. Kävi myös ilmi että kersantti Cascoun men-at-arms joukoissa ei katsottu aivan suopeasti sankariemme sooloilevia otteita, ja sanaharkkaa harjoitettiin erityisesti Lacanin kaksosten kanssa.
Toisena aamuna leiriin tulon jälkeen urhomme saivat hyviä uutisia. Paroni oli herännyt ja kiitti minkä voimistaan kykeni sankareitamme. Hän oli toki pahoillaan menetettyään näkökykynsä mutta kaikki uskoivat näön palautuvan levon ja ajan kanssa. Poistuessaan teltalta Roupen jäi miltei Kreivi Vigorouxin hevosen tallomaksi ja toverimme jäivät ihmettelemään mitä asiaa yksi Kuningas Filipin tärkeimmistä komentajista toimitti. Joukkueensa leirissä urhomme saivat vieraita, Sopronilaisen sisterssiläisnunnan Sisar Petran ja tämän mykän Kálmán-sedän saapuessa pyytämään apua. Sisar pyysi apua paikallisen kirkon sakastin ryöstäjän löytämiseksi, ja urhomme lupasivat käydä toimeen.
Matkatessaan kohti Sopronia Sisaren veneellä, mukanaan myös kersantti Cascou, urhomme törmäsivät kalastajaan, jonka siima oli tarttunut kaislikkoon. Kävi ilmi että siiman päässä oli Argentalaisen sotilaan ruumis, joka oli viilletty ja suolistettu samalla tavoin kuin nostoväen miehet ennen Vezelayta. Mies oli Franc, yksi joukkueesta, ja surumielen kersantti Cascou jäi valvomaan ruumiin toimittamista kohti leiriä, muiden jatkaessa Soproniin. Oli ilmeistä että joukkosurmaaja oli yhä sotaväen parissa.
 |
| Sisar Petra epäili ryöstäjäksi Sakasti-Szabolcsia |
Sopronissa Pyhän Mikaelin Kirkon Isä Barnabas kertoi vain tekosyitä sakastin varkaasta, joten Sisar Petra ohjasi uskonsoturimme Gambrinus-kapakkaan, jossa uskoi epäilemänsä varkaan Szabolcs Papin ehkä majailevan. Juotuaan Palinka-viinaa kapakan isännän kanssa, sankarimme paikallistivat Veijari-Vasilescun, joka juomapalkkiota vastaan kavalsi vanhan toverinsa nykyisen olinpaikan. Pien sankarimme jo vyöryttivät vanhan luusepän vajan, jossa Szabolcs joi sahtia muiden irtolaisten kanssa. Pakottaen pari ryöväriä hengettömiksi, suostui Sakasti-Szabolcs kertomaan työnantajansa.
Palatessaan illalla takaisin leiriin, tiesivät sankarimme suuntaavansa seuraavaksi Celldömök suolle etsimään lyhtyä ja kartanoa, pientä ja mustaa sekä pitkää ja kalpeaa miestä. Heidän onnekseen sotaväki lähtisi aamunsuussa etelään kohti Balaton-järveä ja Pecsin kaupunkia, sivuuttaen suon, jonne sakastin aarre oli kätketty. Mutta leirissä sankareitamme odotti epämukava yllätys, sillä nuori Arnu oli vangittu pääepäiltynä Francin raa’asta surmasta. Häpeäpaaluun kahlittu mies itki syyttömyyttään ja sankarimme päättivät tehdä parhaansa hänen pelastamisekseen.
Kaksi päivää myöhemmin sotajoukko pysähtyi Sarvarin kylään, josta sankarimme pestasivat paikallisen miehen opastamaan heidät Celldömölkille. Miehen onnistui jaarittelemaan urhoille Ördög Kuoleman pedosta, eivätkä askeleet kantaneet mättäiden yli enää vallan lennokkaasti. Mukana oli myös Sisar Petra, Kálmán sekä Jean-Luis Lacan, joka epäilevänä Tuomaksena tahtoi itse nähdä pitivätkö sankarien korkealentoiset tarinat seikkailuista paikkansa. Seuraten pimeällä suolla virvatulia ja vaistoaan, joukko saapui lopulta vanhalle mustalle kartanolle, jonka yhdessä ikkunassa paloi lyhty. Valoa lukuun ottamatta rakennus huokui öljyistä mustuutta ja jäykkänä pelosta sankarimme astuivat sisään. Hiipien tukahdutettuina yläkertaan, he näkivät lyhdyn mustan öljyn täyttämässä huoneessa, kun pieni musta mies pimeydestä puhui heille. Esittäytyen Yövuoroksi, olento kertoi herra Raducanu lähteneen juuri suolle mukanaan herransa kolehti. Olento ei tarjonnut syitä tahi seurauksia, mutta lupasi lyhdyn ikkunalla valaisevan heidän tiensä, mikäli he seuraisivat Raducanua ja tämän aarteita täynnä olevaa arkkua.
Ryhtyen takaa-ajoon, sankarimme vaelsivat läpi suonsilmien, saavuttaen lopulta viisi miestä ja arkun. Neljän yhä kiskoessa suurta puulaatikkoa läpi mättäiden, yksi, kalpeaihoinen Raducanu tuomitsi sankariemme toimet turhina, sillä hänen Lohikäärmeeksi kutsumansa herransa tulisi kokoamaan kirkolliskullilla armeijan lännen houkkakuninkaita vastaan ja lunastamaan paikkansa Helel Valontuojan rakentamassa arkissa kun Suuri Tulva peittäisi alleen maan. Antaen ristiretkeläisillemme selkeän Casus Bellin voimatoimiin, urhomme syöksyivät hyökkäykseen. Taistelu neljä yhtä vastaan olisi ollut nopea, mutta selkkaus suolla oli herättänyt mätänevän ja kuolemaa löyhkäävän pedon, Ördögin. Pelkällä katseellaan tuo Suunnaton sekasikiö keitti lihat yhden arkunvetäjän luista ja sankarimme joutuivat muuttamaan taistelusuunnitelmaansa. Hampaiden kiristys ja rääkäisyt kuuluivat kauas, mutta lopulta oli Ördög lyöty ja kalpea mustahiuksinen lakeija kukistettu. Mutta millä hinnalla, sillä Kuoleman Peto oli katsonut nuoreen Isaacin. Ilman ystäviensä huolenpitoa olisi Celldömölkin suo jäänyt hänen haudakseen, mutta sidostarpeet ja rohdot saivat hänet vielä valpastumaan.
Palatessaan illalla takaisin leiriin, tiesivät sankarimme suuntaavansa seuraavaksi Celldömök suolle etsimään lyhtyä ja kartanoa, pientä ja mustaa sekä pitkää ja kalpeaa miestä. Heidän onnekseen sotaväki lähtisi aamunsuussa etelään kohti Balaton-järveä ja Pecsin kaupunkia, sivuuttaen suon, jonne sakastin aarre oli kätketty. Mutta leirissä sankareitamme odotti epämukava yllätys, sillä nuori Arnu oli vangittu pääepäiltynä Francin raa’asta surmasta. Häpeäpaaluun kahlittu mies itki syyttömyyttään ja sankarimme päättivät tehdä parhaansa hänen pelastamisekseen.
Kaksi päivää myöhemmin sotajoukko pysähtyi Sarvarin kylään, josta sankarimme pestasivat paikallisen miehen opastamaan heidät Celldömölkille. Miehen onnistui jaarittelemaan urhoille Ördög Kuoleman pedosta, eivätkä askeleet kantaneet mättäiden yli enää vallan lennokkaasti. Mukana oli myös Sisar Petra, Kálmán sekä Jean-Luis Lacan, joka epäilevänä Tuomaksena tahtoi itse nähdä pitivätkö sankarien korkealentoiset tarinat seikkailuista paikkansa. Seuraten pimeällä suolla virvatulia ja vaistoaan, joukko saapui lopulta vanhalle mustalle kartanolle, jonka yhdessä ikkunassa paloi lyhty. Valoa lukuun ottamatta rakennus huokui öljyistä mustuutta ja jäykkänä pelosta sankarimme astuivat sisään. Hiipien tukahdutettuina yläkertaan, he näkivät lyhdyn mustan öljyn täyttämässä huoneessa, kun pieni musta mies pimeydestä puhui heille. Esittäytyen Yövuoroksi, olento kertoi herra Raducanu lähteneen juuri suolle mukanaan herransa kolehti. Olento ei tarjonnut syitä tahi seurauksia, mutta lupasi lyhdyn ikkunalla valaisevan heidän tiensä, mikäli he seuraisivat Raducanua ja tämän aarteita täynnä olevaa arkkua.
Ryhtyen takaa-ajoon, sankarimme vaelsivat läpi suonsilmien, saavuttaen lopulta viisi miestä ja arkun. Neljän yhä kiskoessa suurta puulaatikkoa läpi mättäiden, yksi, kalpeaihoinen Raducanu tuomitsi sankariemme toimet turhina, sillä hänen Lohikäärmeeksi kutsumansa herransa tulisi kokoamaan kirkolliskullilla armeijan lännen houkkakuninkaita vastaan ja lunastamaan paikkansa Helel Valontuojan rakentamassa arkissa kun Suuri Tulva peittäisi alleen maan. Antaen ristiretkeläisillemme selkeän Casus Bellin voimatoimiin, urhomme syöksyivät hyökkäykseen. Taistelu neljä yhtä vastaan olisi ollut nopea, mutta selkkaus suolla oli herättänyt mätänevän ja kuolemaa löyhkäävän pedon, Ördögin. Pelkällä katseellaan tuo Suunnaton sekasikiö keitti lihat yhden arkunvetäjän luista ja sankarimme joutuivat muuttamaan taistelusuunnitelmaansa. Hampaiden kiristys ja rääkäisyt kuuluivat kauas, mutta lopulta oli Ördög lyöty ja kalpea mustahiuksinen lakeija kukistettu. Mutta millä hinnalla, sillä Kuoleman Peto oli katsonut nuoreen Isaacin. Ilman ystäviensä huolenpitoa olisi Celldömölkin suo jäänyt hänen haudakseen, mutta sidostarpeet ja rohdot saivat hänet vielä valpastumaan.
Mutta kirkollisaarre oli menetetty suon syvyyksiin, kuten myös nuoren Isaacin kauniit piirteet. Pettyneet urhomme lähtivät kohden sotaväkeä, seuranaan Sisar Petra mykän setänsä kanssa sekä epäuskoinen Jean-Luis Lacan.
 |
| Ördög-pedon ja Isaacin kohtaaminen silmästä silmään sai veret kiehumaan. |