Deus Vult!

Pölystä ja pimeydestä syttyi soihtu. Neljä soturia oli viime tingassa pelastautunut hylättyyn sakastiin, vanhan temppelin katon romahtaessa heidän niskaansa. Oli syyskuun kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, ja loukkuun jääneiden urhojemme yllä Ranskan ristiretkiarmeija oli aloittanut vyörytyksensä Stralitsionin bysantti/bulgaari kaupunkiin. Muinaiselle roomalaiselle kuolleidenjumala Orcucselle omistetusta huoneesta pois pääseminen vaati tuntien ponnistelun kaivaen, mutta yläpuolelle osuneen piirityslaitteen ammus jouduttu sankariemme urakkaa huomattavasti, katon ja seinämän osin romahtaessa. Ryömien kiven ja ruumiiden läpi maan pinnalle, urhomme todistivat päivän jo nousseen ja taistelun käyvän raaimmillaan. Saavuttuaan pinnalle, he osuivat oitis vastakkain Bysantti-komentaja Virus Stauriciuksen kanssa, joka miehineen joutui lopulta laskemaan aseensa, tullessaan voitetuiksi lähikamppailussa. Ranskalaisten sotilaiden ottaessa vangitut Bysantit haltuunsa, sankarimme syöksyivät syvemmälle...

27.9.1190. Oli kulunut kolme viikkoa siitä kun Anjoun joukot oli tuhottu vehkeilevien Bysanttien yllätyshyökkäyksessä. Tästä tulistuneena, Kuningas Filip Toinen Augustus oli käskenyt Bysanttien hallitseman Stralitsionin bulgaarialaiskaupungin piiritettäväksi. Pitkät päivät tien päällä olivat vaihtuneet pitkiksi päiviksi täynnä odottelua, valmisteluja, harjoittelua, varustautumista sekä vihapuheita. Bysantin valtias Iisak Toinen Angelos oli astunut harhaan Jumalan polulta, eikä tämä tahi sotaväkensä tulisi ansaitsemaan tippaakaan armoa, ellei hän kadu ja luovuta valtakuntansa ja varustuksensa pyhän asian käyttöön. Stralitsionin hallitsija Lordi Zephyrinus ei ollut suostunut kuningas Filipin antautumiskäskyyn, vaan paloitteli ja heitätti kuninkaan puhemiehenä toimineen Paroni Bougieen muureiltaan, kohti jokaista ilmansuuntaa.  Kaupungin pohjoispuolen piirittämiseen osallistui tuhansien muiden fransmannien tavoin myös sankarimme. Yhdessä hommes d'armes soturi Hector Basazi...

Ranskalaisten ristiretkiarmeija oli kulkenut lähes kolme viikkoa Karpaattien läntisiä rinteitä myötäillen, halki Servian kuningaskunnan, joka oli jo osa Bysantin valtakuntaa. Ohitettuaan Nish:in kaupungin, jossa Pyhän Saksalaisroomalaisen Keisarikunnan Ruhtinas Fredrik Barbarossa oli leiriytynyt kesän kynnyksellä, oli armeija kääntänyt kulkunsa kohti keskisen Balkanin kaupunkia Stralitsaa eli Sofiaa. Kaupunki kuului Bysanteille mutta huhut kertoivat bulgaariaatelisen Ivar Asenin keränneen ympärilleen vahvaa nationalistista liikehdintää pohjoisessa bulgariassa. Stralitsan jälkeen koillisessa häämöttäisi jo Konstantinopoli. Mutta vielä ranskalaiset olivat Karpaattien eteläisillä, keski-balkanin ylängöillä. Kesä oli kääntynyt syksyyn, ja syyskuun seitsemäntenä sankarimme olivat palaamassa muonankeräysreissulta takaisin Argentanilaisten leiriin. Mutta Herran tie vei muualle, ja urhomme ajautuivat väkivaltaiseen käsikähmään maantierosvojen kanssa. Yksi veitsikäräjiltä selvinnyt ryövär...