Deus Vult!

Helmikuun kuudentena 1191 anno domini Ranskan ristiretkiarmeija leiriytyi puolitoista mailia Jerusalemin pohjoispuolelle, Richard Leijonamielen englantilaisten sijoittuessa ranskalaisista länteen. Piiritysleirin rakennus ja linnoitustyöt veivät sankareidemmekin koko panoksen useaksi päiväksi, sotajoukkojen valmistaessaan piiritysheittimiään mahdollisimman pian koittavaan hyökkäykseen. Usean päivän valmistelut valuivat kuitenkin hukkaan, saraseenisabotöörien hiipiessä englantilaisten leiriin ja polttaen valtaosan näiden Akkosta tuomista piirityskoneista. Ylpeät kristityt ruhtinaat pitivät kuitenkin ylpeästi kiinni päätöksestään, ja ensimmäinen Jerusalemin valloitusyritys alkoi helmikuun kolmannentoista aamupäivällä.   RistiretkiSotilaat järjestäytyivät sotaan. Argentanin jäljellä oleva Men-At-Arms sijoitettiin muiden ammattisotilaiden tapaan lähelle etulinjaa, yhdistettynä nostoväkirykmentteihin. Hiljaa seisten miehet odottivat kohtalokasta merkkiä, joka tulisi päättämään monen tari...

Ristiretki armeija eteni Tripolista etelään, kohti Nasaretin kaupunkia. Koleiden päivien ohjelmana oli muonankeruu, johon urhommekin osallistuivat. Oli käynyt ilmi että usean armeijan läsnäolo yhdistettynä huonoon satokauteen oli aikaansaanut pienimuotoisen nälänhädän Pyhän Valtakunnan alueelle, joten jokainen kivi oli käännettävä ravinnon toivossa. Pienestä Kaananin-maan rannikkokylästä sankarimme joutuivat koluamaan jok’ikisen kivimajan, kunnes löysivät muinaisille hengille tarkoitetun ruoka-alttarin, jonka antimet kelpasivat paluuviemisiksi armeijalle. Kuivatut hedelmät ja liha olivatkin hyvää murkinaa nälkäisille, mutta yön tunteina soturimme saivat maksaa alttariluolan häpäisystä. Unen ja todellisuuden sekoittuessa kuolemaa huokuvat paholaisvainajat yrittivät nitistää toveriemme henget, mutta he löylyttivät tämän esteen kuin unissaan. Tulevina päivinä saatiin myös ensimerkit Englannin armeijasta, ja lopulta sinetti Richard Leijonamielen lähdöstä kohti Jerusalemia, sillä kahdeksann...

Vietyään Johaniittojen Suurmestarin kirjeen kuningas Filip II Augustukselle, sankarimme palasivat Argentanin sotajoukkojen pariin. Päivä kului vaihdellen kuulumisia vanhojen men-at-arms tuttujen ja leiriläisten kanssa. Kersantti Birinus toivotti urhomme takaisin ruotuun, mutta ensin he viettäisivät viimeisen yön jo maksetussa majatalossa. Autuas Aika olikin täynnä väkeä armeijan väen nauttiessa kaupungin antimista. Saraseenien vankina ollut Knut Knutssen toi kaksi varjagi-toveriaan mukanaan, ja pyysi pelastajiaan karahveille. He kertoivat myös Roupenia etsineestä ranskalaismiehestä, mutta vanha kunnon RuRu antoi tuttavansa odottaa seuraavaan päivään ja ryyppäsi pohjoisen miesten kanssa. Seuraavana aamuna hyvä olo ja saappaat olivat tiessään, ja päivä alkoi kohmeisesti. Pakattuaan reppunsa nuoret toverimme lähtivät lampsimaan takaisin Argentanin leiriä kohden, mutta sattuivat todistamaan kolmen vainajan nostoa Kadisha-joesta. Urhomme kauhistuivat huomatessaan, että vainajien kasvot oli ...

 Libanonvuorten laki jäi pian sankariemme taakse, kun he marssivat rinteitä pitkin kohta länttä ja Tripolin satamalinnaketta. Karu ja kivinen vuoristomaisema vihertyi hiljalleen, kunnes urhomme löysivät itsensä keskeltä vanhoja setri-puita. Paikka oli pyhä, sillä paikallinen kristitty maroniittiveljeskunta oli jättänyt muistolaattansa samaiseen Jumalan Lehtoon jo viittä vuosisataa aiemmin. Vihannasta laaksosta alkanut puro muuttui päivän mittaa joeksi, kunnes toverimme ymmärsivät seuraavansa Kadisha-jokea, jonka Temppeliritarit olivat kertoneet johtavan Tripoliin. Joen reunoilla alkoi näkyä elämää, ja urhomme ohittivat paimentolaisia, joskin varautuen terveellä epäilyksellä. Epäilykseen oli syynsä, sillä illan suussa he kuulivat ilmeisen vihamielisiä ääniä joenmutkan takaa. Vierasmaalaiset miehet ulvoivat kuin hyeenat samasta leiristä kuuluvalle tuskaiselle vaikerrukselle. Roupenin lipuessa aluskasvillisuuden joukossa kuin Niilin krokotiili, hänen onnistui havainnoida miehet Saladi...

Sankarimme olivat partioineet Antiokiasta kohti Krak des Chevaliersia jo viidettä päivää. Mielialat olivat maassa sillä retkueemme kapsakeistä löydetyt repaleiset kasvot olivat rikkoneet partion moraalin. Cascou, Jean Luc ja tämän nostoväkiseuralaiset Babtiste ja Thiebaut pitivät urhoja syyllisinä Argentanin armeijaa piinanneeseen sarjamurhien ketjuun, urhojemme vannoessa syyttömyyttään. Viimeistään Ritarilinnassa partion olisi valittava kantansa edellisyön paljastuksiin. Matka oli siis syystäkin tuskainen, eikä mukana rahdattava nilkkansa rikkonut Thiebaut helpottanut sitä. Keskeltä kivikkoista pensaserämaata partio löysi vanhan pikkukylän raunioituneet jäänteet. Jäljellä oli vain yksi vanha sokea kyläläisukko vuohineen, sekä selkeät viitteet joukkomurhasta, sillä kymmenet kelmeät luurangot olivat peittämättöminä hiekkatuulessa. Sokea ja liki mykkä ukko ei reagoinut kuulusteluihin, joten partiomme päätti jatkaa matkaa, teurastaen vanhuksen kirotulta vaikuttaneen vuohen varmuuden vuoks...

21 päivänä marraskuuta 1190 AD käyty Toinen Iconiumin Taistelu otti veronsa. Avoimessa solassa käyty, lähes koko päivän kestänyt taistelu otti veronsa. Ranskan armeija sitoi haavojaan lähes viikon, samalla haudaten vainajat ja marttyyrit. Kuningas Filip II, joka oli itsekin ottanut osaa lähitaisteluun, oli määrännyt Kadinhanin kukkulalle pystytettäväksi ristin kutakin kaatunutta ristiretkeläistä kohden. Ristejä pystytettiin yhteensä 971. Kuolleet pääsivät helpolla, sillä monet kantoivat taistelun arpia lopun ikäänsä. Urhojen lähipiiriä kuolema ei ollut onneksi tällä kertaa koskettanut. Haavoja ruhjeita, murtumia senkin edestä. Vain Cascoun soturi Carambol voi huonommin, hän oli saanut nuolen otsaansa. Mies oli kuitenkin tajuissaan, söi ja joi, joskin vähän. Muttei puhunut. Camping 1190 Ad Taistelussa vammautunut Chevalier Herve Le Gris kävi tervehtimässä urhoja, kiittäen sankareita henkensä pelastamisesta. Samalla hän valaisi, että ristiretki tulisi lähtemään kahden päivän kuluttua jäl...

Oli 29. päivä lokakuuta 1190 anno domini. Konstantinopolin länsilaidalla ranskalaisten ristiretkeläisten telttojen seassa sankariemme seurue söi varhaista aamiaistaan hiljaisina. Edellisenä yönä omituinen rabbi oli parantanut kuollettavasti vammautuneen Jean-Luc Lacanin, ja nyt mies söi aamiaista muiden parissa, vaikka vasta edellisyönä oli hän maannut kalmona sairaspedillään. Mutta vain valittu piiri tiesi jalokivestä, jolla Jean-Luc tuotiin takaisin, tai ylipäätään siitä, että tämä oli jo jättänyt maalliset velvollisuutensa taakseen. Myös kersantti Cascou ilostui nähdessään vammautuneen ranskalaisen vihdoin toipuneen vammoistaan. Hän myös kertoi kolonnan jatkavan Theodoniuksen satamaan seuraavana aamuna Bosporin salmen ylitystä varten. Hän kertoi myös Clermontin arkkipiispa Gilbertin kilpimiesten parissa tapahtuneesta murhasta. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta mieheltä oli huhujen mukaan viety kasvot. Konstantinopoli oli aikansa metropoli Kuluva päivä sujui varu...

Barbarossa Ikoniaassa Paroni Fauconin Argentalainen sotajoukko jatkoi Ranskan armeijan keihäänkärkenä kohti Unkarin Sopronia, kääntyäkseen tämän jälkeen kohti etelää ja Konstantinopolia. Heinäkuun 16. päivänä sotajoukon leiriin ratsasti ryhmä Temppeliritareita, joiden tehtävänä oli palauttaa sodassa kaatuneen mestarinsa miekka takaisin Ranskaan. He kertoivat uutisia Sulttaani Saladinin ja Guy De Jerusalemin joukoista Akkon lähettyvillä, ja kuinka Keisari Barbarossa oli lyönyt Rumin sulttaanikunnan Ikoniaan taistelussa toukokuun lopulla. Seuraavana aamuna paroni Faucon kiitti henkilökohtaisesti menneiden päivien uroteoista ja uhrauksista. Palkkioksi hän luovuttikin marttyyri Ricfriedin taittuneen rautaristin urhojen kannettavaksi. Keskustelun yhteydessä kävi myös ilmi että Paroni oli sairas. Hänen pyynnöstään sankarimme lupasivat matkata läheiselle Zellernin vanhalle kappelille hakemaan tunnettua parantajaa ja temppeliritaria, Isä Igmaria leiriin paronin avuksi. Tämä kävi urhoille...

4.7 1190 - Argentanin sotajoukko oli pysähtynyt lähelle ruhtinasarkkihiippakunta Salzburgia, Salzach joen rannalle. Edellisenä iltana saapunut lähetti Kuningas Filip II:sen pääarmeijasta toi viestin, jonka mukaan se on pahasti jumissa sen samaisen joen ylityksen luona johon argentanilaiset pysähtyivät viittä päivää aiemmin. Kuningas Filipin käskystä etujoukot odottaisivat pääarmeijaa sen aikaa että se pääsisi pohjoisemmas Alppien vaarallisista solista. Hohensalzburgin linnake Tästä johtuen paroni seurueineen on ratsastanut kohti kaupunkia onnittelemaan maaliskuussa valittua ruhtinaspiispa Thiemoa, muun sotajoukon varustaessa itseään parin tunnin ratsastuksen päässä kaupungista. Sankariemme hetki kesäauringosta nauttien jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä leirin johtoon jäänyt Chevalier Ricfried lähestyi heitä. Koska Kersantti Cascou oli kalassa muutamien miesten kanssa, lankesi vastuu tulevasta tehtävästä jälleen Colmelle Covalle. Ricfried kertoi läheisestä Sommeraun kylästä, jonka pappi...