Deus Vult!

Ristiretki armeija eteni Tripolista etelään, kohti Nasaretin kaupunkia. Koleiden päivien ohjelmana oli muonankeruu, johon urhommekin osallistuivat. Oli käynyt ilmi että usean armeijan läsnäolo yhdistettynä huonoon satokauteen oli aikaansaanut pienimuotoisen nälänhädän Pyhän Valtakunnan alueelle, joten jokainen kivi oli käännettävä ravinnon toivossa. Pienestä Kaananin-maan rannikkokylästä sankarimme joutuivat koluamaan jok’ikisen kivimajan, kunnes löysivät muinaisille hengille tarkoitetun ruoka-alttarin, jonka antimet kelpasivat paluuviemisiksi armeijalle. Kuivatut hedelmät ja liha olivatkin hyvää murkinaa nälkäisille, mutta yön tunteina soturimme saivat maksaa alttariluolan häpäisystä. Unen ja todellisuuden sekoittuessa kuolemaa huokuvat paholaisvainajat yrittivät nitistää toveriemme henget, mutta he löylyttivät tämän esteen kuin unissaan. Tulevina päivinä saatiin myös ensimerkit Englannin armeijasta, ja lopulta sinetti Richard Leijonamielen lähdöstä kohti Jerusalemia, sillä kahdeksann...

 Libanonvuorten laki jäi pian sankariemme taakse, kun he marssivat rinteitä pitkin kohta länttä ja Tripolin satamalinnaketta. Karu ja kivinen vuoristomaisema vihertyi hiljalleen, kunnes urhomme löysivät itsensä keskeltä vanhoja setri-puita. Paikka oli pyhä, sillä paikallinen kristitty maroniittiveljeskunta oli jättänyt muistolaattansa samaiseen Jumalan Lehtoon jo viittä vuosisataa aiemmin. Vihannasta laaksosta alkanut puro muuttui päivän mittaa joeksi, kunnes toverimme ymmärsivät seuraavansa Kadisha-jokea, jonka Temppeliritarit olivat kertoneet johtavan Tripoliin. Joen reunoilla alkoi näkyä elämää, ja urhomme ohittivat paimentolaisia, joskin varautuen terveellä epäilyksellä. Epäilykseen oli syynsä, sillä illan suussa he kuulivat ilmeisen vihamielisiä ääniä joenmutkan takaa. Vierasmaalaiset miehet ulvoivat kuin hyeenat samasta leiristä kuuluvalle tuskaiselle vaikerrukselle. Roupenin lipuessa aluskasvillisuuden joukossa kuin Niilin krokotiili, hänen onnistui havainnoida miehet Saladi...

Part I - Guest from the East Oli Jouluyö Herran vuonna 1191, Antiokian ristiretkiruhtinaskunnassa. Myös urhomme juhlistivat Kristuksen syntymää kuuntelemalla Antiokian Latinalaisen Patriarkan Aemery Limogesilaisen saarna pyhän kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Patriarkan seurana olivat Antiokian hallitsija Bohemold III sekä Kuningas Filip II Augustus. Aamulla Sisar Petra antoi heille tekemänsä joululahjajuomat lahjaksi, mutta pyysi myös kertomaan sedälleen Mykkä-Kálmánille haluavansa antaa tällekin lahjajuoman, sillä hän ollut aamusta löytänyt tätä leiristä. Rentoutuneet sankarimme viettivät rauhallisen joulupäivän kaupungilla. Illalla he lähtivät Paroni Fauconin seuraksi tapaamaan Samarra’laista maaherraa Sharif Faheem al-Alghadab:ia. Sharif al-Alghadab oli esittäytynyt osana shia-muslimeita, jotka eivät hyväksyneet Sunni Saladinin ekspansionistisia pyrkimyksiä. Hän oli innostunut paronin sankaritekopuheista ja halunnut kuulla lisää. Joten paronipa keksi ottaa sankarit itsensä mukaa...

Kuningas Filip Toinen Augustuksen armeija oli edennyt rivakasti halki Unkarin kuningaskunnan maiden Anjoun Kreivi Nicollierin sotaväen otettua keihäänkärkiaseman. Paroni Fauconin Argentanilaiset olivat edenneet sotaväen itäisimpänä osastona, turvaten valtaisaa käärmemäistä letkaa idästä tulevilta vaaroilta, kuten bulgaareilta ja Cumanin tataariratsastajilta. Oli kulunut kolme viikkoa Celldömölk-suolla tapahtuneesta välien selvittelystä Ördög-hirviön ja Sopronin kirkon kallisarvoisia aarteita varastaneen miehen kanssa. Sopronista mukaan liittynyt Sisar Petra ja tämän mykkä setä Kalman olivat tuttu näky Kersantti Cascoun soturien iltanuotiolla. Elokuun kahdentenakymmenentenä päivänä Argentanilaiset olivat leiriytyneinä Tonavan etelärannalle, kun Paroni Faucon puhutteli sotajoukkoa, ensi kertaa sitten sairastumisensa yli kuukautta aiemmin.  Menetettyään sairaudelle näkönsä, näki hän edessään vain Herran tien. Ja Faucon kertoi Herran airueen, enkeli Urielin saapuneen tämän uneen. Il...

Gergel-kukkula ja sen epäpyhät asukit noituuksineen olivat jääneet taakse, kun urhomme juoksivat aikaa vastaan kohti Sopronin kaupunkia Unkarin Kuningaskunnan ja Pyhän Roomalaissaksalaisen Keisarikunnan rajalla. Vaikka noidan maja oli muisto vain, tunsivat sankarimme, ettei kaikki ollut vielä ohi. Levättyään yön yli, he tapasivat ryhmän paikallisia miehiä, joiden päämääränään oli tutkia Gergel-kukkulan pakanariittien syytä. Miehiä johtanut sisterssiläismunkki Varga käyttäytyi kuitenkin uhkaavasti myös ristiretkeläisiämme kohtaan, ja asettui avoimeen konfliktiin. Valitettavasti munkin offensiivi kokeneita sotaratsujamme vastaan oli lyhyt ja munkille turmiollinen. Kyläläisten sännätessä karkuun, seivästetty munkki puhui kuitenkin noidan suulla, ja urhomme tiesivät vanhan akan vannovan kostoa tapahtuneesta. Sairas Paroni Faucon ja hänen hoitajansa Haudattuaan epäonniseen välikäteen joutuneen lumotun munkin matalaan hautaan, sankarimme jatkoivat matkaansa Argentanin sotaväen leir...

Barbarossa Ikoniaassa Paroni Fauconin Argentalainen sotajoukko jatkoi Ranskan armeijan keihäänkärkenä kohti Unkarin Sopronia, kääntyäkseen tämän jälkeen kohti etelää ja Konstantinopolia. Heinäkuun 16. päivänä sotajoukon leiriin ratsasti ryhmä Temppeliritareita, joiden tehtävänä oli palauttaa sodassa kaatuneen mestarinsa miekka takaisin Ranskaan. He kertoivat uutisia Sulttaani Saladinin ja Guy De Jerusalemin joukoista Akkon lähettyvillä, ja kuinka Keisari Barbarossa oli lyönyt Rumin sulttaanikunnan Ikoniaan taistelussa toukokuun lopulla. Seuraavana aamuna paroni Faucon kiitti henkilökohtaisesti menneiden päivien uroteoista ja uhrauksista. Palkkioksi hän luovuttikin marttyyri Ricfriedin taittuneen rautaristin urhojen kannettavaksi. Keskustelun yhteydessä kävi myös ilmi että Paroni oli sairas. Hänen pyynnöstään sankarimme lupasivat matkata läheiselle Zellernin vanhalle kappelille hakemaan tunnettua parantajaa ja temppeliritaria, Isä Igmaria leiriin paronin avuksi. Tämä kävi urhoille...

Argentanin sotaväki oli edennyt rivakasti kohti Vézelayn suurta kokoonpanoa pian jo neljättä viikkoa ja leiriytyivät vanhaan metsikköön Vezelayn länsipuolella. Toimittaessaan omalla vuorollaan joukkueensa ruokahuoltoa, sankarimme Isaac, Roupen ja Durant onnistuivat kaatamaan ei vain yhtä, vaan kaksi kookasta villisikaa. Suuren kaadon riemu jäi pian kuitenkin taka-alalle, sillä yön tunteina koko leiri hälytettiin jalkeille. Tuntematon taho oli surmannut kaksi sankareitamme auttanutta nostoväen miestä, riistäen miehiltä näiden kasvot veitsellä leikaten. Paroni Faucon puhutteli järkyttynyttä sotajoukkoa seuraavana aamuna, vannoen ettei asia jäisi siihen. Siihen se kuitenkin meinasi jäädä, sillä jo muutamaa päivää myöhemmin Chamoux metsän lehvästöt jäivät taakse ja Vezelayn massiivinen joukkojen kokoonpano levittäytyi ristiretkeläistemme edessä. Ranskan kuningas Filip II Augustuksen ja Englannin kuningas Richard Leijonamielen armeijoiden keihäänkärjet ja kypärät kimmelsivät auringossa, k...

Vuosi 1190 Anno Domini. Kristittyjen lähes vuosisadan kestänyt herruus Pyhästä Maasta on päättynyt Hattinin taisteluun ja Jerusalemin Pyhän kaupungin valtaukseen. Arabien mailta kohonnut hallitsija, jonka sotataidot ja armeija hakee vertaistaan, olisi pian vievä myös Tripolin, Antiokian sekä Akkon.  Paavi Gregorius Kahdeksannen pyynnöstä ja Kristityn hurskauden tähden, Englannin ja Ranskan hallitsijat Richard Leijonamieli ja Filip Toinen Augustus päättivät vuosikymmeniä jatkuneen vihanpidon kahden valtakunnan välillä, liittyäkseen Pyhän Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan keisarin Frederik Barbarossan aloittamaan sotaretkeen, joka Kolmantena Ristiretkenä tunnetaan. Armeijat kautta valtakuntien kokosivat rivejään. Vastikään takaisin ranskaan liitetyn Normadian herttuakunnassa valmistauduttiin myös ja Orne joen rannalla sijaitseva Argentanin kaupunki ei ollut poikkeus. Paroni Fabien Faucon oli määrännyt kynnelle kykenevät miehet varustamaan itsensä pitkään marssiin, ja koko...