Chapter III - The Silver Streams of Vézelay

Argentanin sotaväki oli edennyt rivakasti kohti Vézelayn suurta kokoonpanoa pian jo neljättä viikkoa ja leiriytyivät vanhaan metsikköön Vezelayn länsipuolella. Toimittaessaan omalla vuorollaan joukkueensa ruokahuoltoa, sankarimme Isaac, Roupen ja Durant onnistuivat kaatamaan ei vain yhtä, vaan kaksi kookasta villisikaa. Suuren kaadon riemu jäi pian kuitenkin taka-alalle, sillä yön tunteina koko leiri hälytettiin jalkeille. Tuntematon taho oli surmannut kaksi sankareitamme auttanutta nostoväen miestä, riistäen miehiltä näiden kasvot veitsellä leikaten. Paroni Faucon puhutteli järkyttynyttä sotajoukkoa seuraavana aamuna, vannoen ettei asia jäisi siihen.

Siihen se kuitenkin meinasi jäädä, sillä jo muutamaa päivää myöhemmin Chamoux metsän lehvästöt jäivät taakse ja Vezelayn massiivinen joukkojen kokoonpano levittäytyi ristiretkeläistemme edessä. Ranskan kuningas Filip II Augustuksen ja Englannin kuningas Richard Leijonamielen armeijoiden keihäänkärjet ja kypärät kimmelsivät auringossa, kuninkaallisten standaareiden kohotessa kohti taivasta. Armeijan keskeltä nousi Vezelayn kaupungin punatiiliset katot ja Pyhän Maria-Magdaleenan Benediktiini Apottiluostarin koristeltu basilika. Sankarimme saivatkin jäädä ihastelemaan tätä kauempaa, sillä valtavat määrät sota- ja huoltojoukkoja oli saanut aikaan logistisen painajaisen. Leirissä oli tästä huolimatta juhlatunnelmaa, olihan yhteinen ristiretki vihdoin todella käynnistynyt ja Argentanin piskuinen sotajoukko ottanut osaa johonkin paljon suurempaan. Viinileilien ja oluttuoppien päätteeksi vanha palkkasoturi Hector Basaz jakoi urhoillemme ajatuksensa kuinka ristiretkeläinen saattaa kokea luojan luoman maailman vallan uudella, silmiä avaavalla tavalla, nyt toimiessaan Herransa kädenjatkeena. Hän intoutui lopulta spekuloimaan skenaariota muinaisessa assyrialaisessa paholaistemppelissä tapahtuvasta taistelusta pazuzu-demonia vastaan. Sankarimme ottivat osaa tähän taktiseen mielikuvaharjoitukseen nuttuihinsa naureskellen.

Seuraavana päivänä leirin todellinen kurjuus kävi ilmi mm jonottamisen muodossa ja sankarimme tekivät kaikkensa etteivät tylsistyisi. Päivän valopilkkuja olivat Kardinaali Richelieun seurueen mieltä ylevöittävä vierailu Paroni Fauconin luona ja Argentanin sotajoukkojen parissa, sekä salapoliisityö toissaöisen kaksoismurhan ratkaisemiseksi. Murhaajan identiteetti jäi yhä varjoihin, mutta loputkin kaksi neljästä villisikojen kanssa auttaneesta nostoväen miehestä saatiin tuomittua Chivalier Herve Le Grisin toimesta sodomiasta kuolemaan.

Vezelayn Pyhän Maria Magdalenen Basilika

Vasta päivää myöhemmin sankariemme todelliset taidot pääsivät jälleen koetukselle, kun Kardinaali Richelieun rujo sanansaattaja Corbus etsi sankarimme käsiinsä. Jättäen leirin ulosteensekaiset muonajonot hetkeksi taakseen, urhomme seurasivat miestä Vezelayn keskustaan, missä heitä odotti Kardinaalin määräämä ”in ignotis partibus anathema” eli kuulutukseton toimeenpano. Kohteena oli Vezelayn kreivi Moitessierin vieraana oleva katalaani-diplomaatti Fransisco Madrigal, joka oli todistettu olevan bogomiliittistä gnostilaisuutta harjoittavan kerettiläisringin johtohahmo. Saatuaan etukäteispalkkioksi kolme heille kirjattua anetta, sankarimme ryhtyivät kuuliaisesti toimeen. He soluttautuivat Sanglier majatalossa pidettävään Cabaret D’Animaux – juhlaan, jossa eläinnaamioin koristautuneet esiintyjät ja kutsuvieraat viihdyttivät vauhdilla humaltuvaa, sotilaista ja kaupunkilaisista koostuvaa juhlaväkeä. Lainattuaan itselleen eläinpäähineet, sankarimme pääsivät livahtamaan majatalon takana sijaitsevalle soihtupihalle, joka oli tarkoitettu vain Herra Madrigalin kutsumille henkilöille. Tanssittuaan piirissä jonkinmoista valintatanssia, tanssia johtanut nainen valitsi urhomme, mäyrän, jänön ja korpin astumaan sisään viinikellariin, jossa juhlien salainen osuus pidettiin.

Viinikellarin perukoilta he löysivät tusinan alastonta kultistia, jotka baphomethin kuvat silmissään kiiluen messusivat rituaaliyhdynnän kunniaksi. Järkyttyneinä rienaavista menoista, sankarimme kaivoivat liiveistään veitset ja aloittivat silmittömän puukottamisen tehtävänään kitkeä hereettiset haureuden harjoittajat vaikka sitten yksi kerrallaan. Salaseuran oletettu johtaja, herra Madrigal kuitenkin asettautui uskovaisiamme vasten ja manasi esiin pimeyttä, joka sai kultisteista esiin hirviömäisiä piirteitä. Kevyt puukkohippa sai pian painajaismaisia piirteitä, kun lisää ja lisää hyllyvän vääristynyttä lihaa astui veljiemme veisten tielle. Lopulta henki rahisi vain väsyneiden urhojemme keuhkoissa kun he pakenivat viinikellarista, kadoten väkijoukkoon parhaan taitonsa mukaan. Palattuaan lopulta Argentanin sotajoukon leiriin, he eivät voineet kuin hämmästellä tehtävänsä surrealistista toteutusta, mutta heitä lohdutti vankka usko että he olivat tehneet oikein.

Argentanin sotajoukko lähti liikkeelle jo seuraavana päivänä, toimien osana kuningas Filipin armeijan etutiedustelua. Kuningas Leijonamielen armeija suuntasi etelään kohti Marseillesia, mutta Filip oli päättänyt seurata Saksalaiskeisari Frederik I Barbarossan tietä halki Euroopan. Jo reilussa kahdessa viikossa Argentanilaiset saavuttivat Pyhän Saksalais Roomalaisen Keisarikunnan kaupungin Zurichin, jossa paroni Faucon kestittiin Herttua Zähringenin sijaishallitsijan, herttuataräiti Heilwigin saleissa. Myös muu sotajoukko nautti vapaastaan paikallisessa majatalo Heugümberissa, mutta palatessaan yömyöhään kohti sotajoukon leiriä, joutui Isaac kulkukoiran hyökkäyksen kohteeksi. Hän vannoi sen olleen verenhimoinen aavekoira, ”Der Geisthund von Zürich”.

Kahdeksan päivää myöhemmin ristiretkemme etuvartio kävi läpi Alppien, tavoitteenaan Münchenin tuore kauppapaikka. Jyrkät solat olivat kuitenkin syösseet heidät syvemmälle vuoristoon kuin oli tarkoitus ja pian koko sotajoukko oli jumissa Swabian ja Bavarian rajamailla paikallisen Kreivin joenylitystullissa. Päällystön selvitellessä ongelman laatua, sankarimme kävivät keräämässä tarveaineita aiemmin ohitetusta linnakkeesta, jonka paikalliset tunsivat nimellä Regerburg. Vaikka se vaikutti hylätyltä, ottivat portinvartijat Kai ja Woldermar ristiretkeläiset lämmöllä vastaan Paroni Grimwald Von Regerin tiluksille. Vartijat kertoivat muonittavansa erakoitunutta paronia kahdesti kuukaudessa, mutta eivät olleet henkilökohtaisesti tavanneet paronia enää vuosiin. Tutustuttuaan portinvartijoiden luvalla linnakkeen huoltokäytävään, sankarimme hiipivät syvemmälle ottaakseen selvää oliko paroni enää lainkaan elävien kirjoissa. Ohitettuaan pölyisiä kammioita ja kurjia ansoja, sankarimme pääsivät lopulta piirityskalustoa harrastaneen paronin työhuoneelle, jossa heitä odotti Musta-Rudolf, väkevä karhu, joka oli lihonut suuriin mittoihin portinvahtien muonilla. Karhu oli kuitenkin säyseä, ja päästi urhomme ohitseen. Pikaisen koluamisen ja kaivelun päätteeksi, urhomme pahoittelivat portinvartijoille paronin kuolleen vanhaan ikään ja palasivat sotajoukon luo mukanaan satoja hopeamarkkoja ja edistyksellisen ”teufelsteinwerfer” laitteen monimutkaiset piirustukset. Tällä välin sotajoukko oli surmannut tullia pitäneet ja kirkon sanaa uhmanneet saksalaiset, ja matka kohti Jerusalemia sai jälleen jatkua!

Regerburg