Deus Vult!

27.9.1190. Oli kulunut kolme viikkoa siitä kun Anjoun joukot oli tuhottu vehkeilevien Bysanttien yllätyshyökkäyksessä. Tästä tulistuneena, Kuningas Filip Toinen Augustus oli käskenyt Bysanttien hallitseman Stralitsionin bulgaarialaiskaupungin piiritettäväksi. Pitkät päivät tien päällä olivat vaihtuneet pitkiksi päiviksi täynnä odottelua, valmisteluja, harjoittelua, varustautumista sekä vihapuheita. Bysantin valtias Iisak Toinen Angelos oli astunut harhaan Jumalan polulta, eikä tämä tahi sotaväkensä tulisi ansaitsemaan tippaakaan armoa, ellei hän kadu ja luovuta valtakuntansa ja varustuksensa pyhän asian käyttöön. Stralitsionin hallitsija Lordi Zephyrinus ei ollut suostunut kuningas Filipin antautumiskäskyyn, vaan paloitteli ja heitätti kuninkaan puhemiehenä toimineen Paroni Bougieen muureiltaan, kohti jokaista ilmansuuntaa.  Kaupungin pohjoispuolen piirittämiseen osallistui tuhansien muiden fransmannien tavoin myös sankarimme. Yhdessä hommes d'armes soturi Hector Basazi...

Barbarossa Ikoniaassa Paroni Fauconin Argentalainen sotajoukko jatkoi Ranskan armeijan keihäänkärkenä kohti Unkarin Sopronia, kääntyäkseen tämän jälkeen kohti etelää ja Konstantinopolia. Heinäkuun 16. päivänä sotajoukon leiriin ratsasti ryhmä Temppeliritareita, joiden tehtävänä oli palauttaa sodassa kaatuneen mestarinsa miekka takaisin Ranskaan. He kertoivat uutisia Sulttaani Saladinin ja Guy De Jerusalemin joukoista Akkon lähettyvillä, ja kuinka Keisari Barbarossa oli lyönyt Rumin sulttaanikunnan Ikoniaan taistelussa toukokuun lopulla. Seuraavana aamuna paroni Faucon kiitti henkilökohtaisesti menneiden päivien uroteoista ja uhrauksista. Palkkioksi hän luovuttikin marttyyri Ricfriedin taittuneen rautaristin urhojen kannettavaksi. Keskustelun yhteydessä kävi myös ilmi että Paroni oli sairas. Hänen pyynnöstään sankarimme lupasivat matkata läheiselle Zellernin vanhalle kappelille hakemaan tunnettua parantajaa ja temppeliritaria, Isä Igmaria leiriin paronin avuksi. Tämä kävi urhoille...