Chapter IV - Death by Highwayman's Blade
4.7 1190 - Argentanin sotajoukko oli pysähtynyt lähelle ruhtinasarkkihiippakunta Salzburgia, Salzach joen rannalle. Edellisenä iltana saapunut lähetti Kuningas Filip II:sen pääarmeijasta toi viestin, jonka mukaan se on pahasti jumissa sen samaisen joen ylityksen luona johon argentanilaiset pysähtyivät viittä päivää aiemmin. Kuningas Filipin käskystä etujoukot odottaisivat pääarmeijaa sen aikaa että se pääsisi pohjoisemmas Alppien vaarallisista solista.
Tästä johtuen paroni seurueineen on ratsastanut kohti kaupunkia onnittelemaan maaliskuussa valittua ruhtinaspiispa Thiemoa, muun sotajoukon varustaessa itseään parin tunnin ratsastuksen päässä kaupungista.
Sankariemme hetki kesäauringosta nauttien jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä leirin johtoon jäänyt Chevalier Ricfried lähestyi heitä. Koska Kersantti Cascou oli kalassa muutamien miesten kanssa, lankesi vastuu tulevasta tehtävästä jälleen Colmelle Covalle. Ricfried kertoi läheisestä Sommeraun kylästä, jonka pappi Isä Kohler oli saapunut miehineen pyytämään apua. Nuori kyläläinen oli aikeissa naida kauppias Oskar Meitnerin tyttären Ottilien, mutta heidän kimppuunsa käytiin kesken matkan hääpaikalle. Nyt nuoren Finn Binderin appiukko oli surmattu, anoppi henkitoreisiin häväisty ja morsian kateissa. Isä Kohler kääntyi ranskalaisten avun puoleen, sillä Salzburgin ruhtinaspiispa Thiemo ei ottanut häntä vastaan kulkutautiin vedoten. Sekä pappi että tämän saksalaisseurue oli varma että ryöstöiskun takana oli ryöväri Böser Blick miehineen.
Ritari Ricfried otti mukaansa Colmen Covan lisäksi muutaman nostomiehen, ja yhdessä papin sekä saksalaiskyläläisten kanssa he lähtivät kohti Sommerauta, tarkoituksenaan siirtyä tutkimaan paikkaa Fluktwaldin metsässä, jossa kauppias Meitnerin kimppuun hyökättiin. Jätettyään Isä Kohlerin kylään tukemaan morsiamensa ja myötäjäistensä menetyksestä murtunutta sulhoa, Ricfriedin sotaväki asteli metsätielle. Nuori saksalaismies nimeltä Klaus osoittautui sekä kookkaaksi että kielitaitoiseksi, keskustellessaan niitä näitä sankariemme kanssa. Eipä aikaakaan, kun Meitnerien väijytyspiste oli saavutettu ja tutkittu johtolankojen toivossa. Verijälkiä uskoen, sankariseurueemme jatkoi syvemmälle Fluktwaldiin.
Ricfried oli komentanut aseenkantajansa Asselinin kulkemaan seurueen kärjessä suurta seppä Forgeronin takomaa rautaristiä kantaen. Hän vakuutteli ristin toimivan pelotteena ja Böser Blickin miesten antautuvan sen nähdessään. Vaan ei auttanut risti vasamakeskitystä vastaan, jolla ryövärijoukko yllätti etsintäpartion. Pistävä sulkasade naulasi urhomme tien pintaan, haavoittaen chevalier Ricfriediä ja nostomies Clodiota. Nostomies Norbert sen sijaan sai surmansa ritarin ratsun Josephinen vauhkoontuneesta potkusta. Osan ottaessa suojaa pientareesta, urheimmat soturimme rynnistivät kuusikkoon ylämäkeä vasten. He saavuttivat mäenharjan, josta ryövärikomentaja Kleine-Beo ohjasi väijyttävien nuolisadetta. Rujon murjomisen jälkeen vain kaksi ryöväriä oli hengissä, mutta vain yksi kykenevä puhumaan.
Vakavasti loukkaantunut Ricfried velvoitti sankareitamme jatkamaan apumiesten voimin Böser Blickin jäljittämistä, ja evakuoi itsensä, loukkaantuneen Clodion sekä sankarivainaja Norbertin. Vangittu ryöväri opasti loput kohti Räuberhoff-ryövärihovia, ryövärien piilopaikkaa Schädel-Schlucht kurussa. Surmattuaan vaivihkaa vartiomiehet, urhomme kiipesivät ryövärihovin salaiseen sisäänkäyntiin. Yllätys etunaan, he vyöryttivät tukikohdan, lyöden alas miehiä ja koiria kuin kypsää kauraa. Lopulta itse väkevä Böser Blick, yksisilmäinen roistopäällikkö makasi henkitoreissaan, mutta vain nuori Klaus ymmärsi tämän viimeisenä hengenvetonaan langettaman teutonisen kirouksen.
Löydettyään huonokuntoisen morsian Otilien, urhomme palasivat pikavauhtia, sillä päivä oli myöhä. Puhdassydäminen Isaac lupasi jäädä Sommerauhun hoitamaan tyttöä yhdessä Isä Kohlerin kanssa, sillä hän kantoi kaupungista saamaansa tautia, morbillia. Muut palasivat leiriin, valmiina nauttimaan kersantti Cascoun upeasti pyydystämistä taimenista. Mutta ilmoittautuessaan Ricfriedille palanneensa, kertoi juopunut Chevalier Gobert de Bon Ritari Ricfriedin olevan yhä teillä tietämättömillä. Haavoittuneen ritarin etsinnät alkoivat välittömästi ja Roupen etunenässä jäljittäen, urhomme hakivat Isaacin Sommeraun kappelista, ja palasivat tielle, jossa olivat tämän viimeksi hyvästelleet. Palaten Chevalier Ricfriedin ratsun jälkiä, sankarimme poistuivat tieltä, peläten pahinta. Vanhan kaatuneen havupuun pystyyn nousseen juurakon luota urhomme löysivätkin Ricfriedin kypärän, hansikkaan ja miekan, sekä mahdollisesti toisen nostoväen miesten ruumiista.
Mutta tutkimukset jäivät kesken, sillä metsä itsessään kävi urhojemme kimppuun. Kaksi puumaista olentoa vyöryi heitä kohden, iskien heitä karahkoilla, joiden kaarnaan Chevalier Ricfriedin jäänteet olivat todennäköisesti iskeytyneet. Lyöden väkevät metsän miehet vain hädin ja tuskin, keräsivät he itsensä ja vainajien rippeet, ja palasivat suorinta tietä kohti Argentanin leiriä. Yö oli jo pitkällä, kun suru-uutinen Ricfriedin kaatumisesta otettiin vastaan.
Vihdoin aamun sarastaessa ja Paroni Fauconin palattua, pidettiin Chevalier Ricfiredin kunniaksi seremonia Salzach joen varrella, jonne hänelle pystytettiin myös muistomerkki. Tätä seuraavana päivänä Kuningas Filipin lähetti patisti sotajoukon jälleen liikkeelle. Muiden jatkaessa matkaa kohti Unkarin valtakuntaa, jäi Chevalier Herve Le Gris vielä Salzburgiin, valvomaan marttyyrivainaja Ricfriedin jäänteiden hautaamista Pyhän Rupertin Katedraalin kalmistoon. Raskain mielin ja vammojaan varoen, sankarimme jatkoivat kohti seuraavaa selkkausta, ponteva Klaus mukanaan.
 |
| Hohensalzburgin linnake |
Sankariemme hetki kesäauringosta nauttien jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä leirin johtoon jäänyt Chevalier Ricfried lähestyi heitä. Koska Kersantti Cascou oli kalassa muutamien miesten kanssa, lankesi vastuu tulevasta tehtävästä jälleen Colmelle Covalle. Ricfried kertoi läheisestä Sommeraun kylästä, jonka pappi Isä Kohler oli saapunut miehineen pyytämään apua. Nuori kyläläinen oli aikeissa naida kauppias Oskar Meitnerin tyttären Ottilien, mutta heidän kimppuunsa käytiin kesken matkan hääpaikalle. Nyt nuoren Finn Binderin appiukko oli surmattu, anoppi henkitoreisiin häväisty ja morsian kateissa. Isä Kohler kääntyi ranskalaisten avun puoleen, sillä Salzburgin ruhtinaspiispa Thiemo ei ottanut häntä vastaan kulkutautiin vedoten. Sekä pappi että tämän saksalaisseurue oli varma että ryöstöiskun takana oli ryöväri Böser Blick miehineen.
Ritari Ricfried otti mukaansa Colmen Covan lisäksi muutaman nostomiehen, ja yhdessä papin sekä saksalaiskyläläisten kanssa he lähtivät kohti Sommerauta, tarkoituksenaan siirtyä tutkimaan paikkaa Fluktwaldin metsässä, jossa kauppias Meitnerin kimppuun hyökättiin. Jätettyään Isä Kohlerin kylään tukemaan morsiamensa ja myötäjäistensä menetyksestä murtunutta sulhoa, Ricfriedin sotaväki asteli metsätielle. Nuori saksalaismies nimeltä Klaus osoittautui sekä kookkaaksi että kielitaitoiseksi, keskustellessaan niitä näitä sankariemme kanssa. Eipä aikaakaan, kun Meitnerien väijytyspiste oli saavutettu ja tutkittu johtolankojen toivossa. Verijälkiä uskoen, sankariseurueemme jatkoi syvemmälle Fluktwaldiin.
Ricfried oli komentanut aseenkantajansa Asselinin kulkemaan seurueen kärjessä suurta seppä Forgeronin takomaa rautaristiä kantaen. Hän vakuutteli ristin toimivan pelotteena ja Böser Blickin miesten antautuvan sen nähdessään. Vaan ei auttanut risti vasamakeskitystä vastaan, jolla ryövärijoukko yllätti etsintäpartion. Pistävä sulkasade naulasi urhomme tien pintaan, haavoittaen chevalier Ricfriediä ja nostomies Clodiota. Nostomies Norbert sen sijaan sai surmansa ritarin ratsun Josephinen vauhkoontuneesta potkusta. Osan ottaessa suojaa pientareesta, urheimmat soturimme rynnistivät kuusikkoon ylämäkeä vasten. He saavuttivat mäenharjan, josta ryövärikomentaja Kleine-Beo ohjasi väijyttävien nuolisadetta. Rujon murjomisen jälkeen vain kaksi ryöväriä oli hengissä, mutta vain yksi kykenevä puhumaan.
 |
| Tarkahko kuvaus Böser Blickin ryövärien järjestämästä väijytyksestä. |
Vakavasti loukkaantunut Ricfried velvoitti sankareitamme jatkamaan apumiesten voimin Böser Blickin jäljittämistä, ja evakuoi itsensä, loukkaantuneen Clodion sekä sankarivainaja Norbertin. Vangittu ryöväri opasti loput kohti Räuberhoff-ryövärihovia, ryövärien piilopaikkaa Schädel-Schlucht kurussa. Surmattuaan vaivihkaa vartiomiehet, urhomme kiipesivät ryövärihovin salaiseen sisäänkäyntiin. Yllätys etunaan, he vyöryttivät tukikohdan, lyöden alas miehiä ja koiria kuin kypsää kauraa. Lopulta itse väkevä Böser Blick, yksisilmäinen roistopäällikkö makasi henkitoreissaan, mutta vain nuori Klaus ymmärsi tämän viimeisenä hengenvetonaan langettaman teutonisen kirouksen.
Löydettyään huonokuntoisen morsian Otilien, urhomme palasivat pikavauhtia, sillä päivä oli myöhä. Puhdassydäminen Isaac lupasi jäädä Sommerauhun hoitamaan tyttöä yhdessä Isä Kohlerin kanssa, sillä hän kantoi kaupungista saamaansa tautia, morbillia. Muut palasivat leiriin, valmiina nauttimaan kersantti Cascoun upeasti pyydystämistä taimenista. Mutta ilmoittautuessaan Ricfriedille palanneensa, kertoi juopunut Chevalier Gobert de Bon Ritari Ricfriedin olevan yhä teillä tietämättömillä. Haavoittuneen ritarin etsinnät alkoivat välittömästi ja Roupen etunenässä jäljittäen, urhomme hakivat Isaacin Sommeraun kappelista, ja palasivat tielle, jossa olivat tämän viimeksi hyvästelleet. Palaten Chevalier Ricfriedin ratsun jälkiä, sankarimme poistuivat tieltä, peläten pahinta. Vanhan kaatuneen havupuun pystyyn nousseen juurakon luota urhomme löysivätkin Ricfriedin kypärän, hansikkaan ja miekan, sekä mahdollisesti toisen nostoväen miesten ruumiista.
Mutta tutkimukset jäivät kesken, sillä metsä itsessään kävi urhojemme kimppuun. Kaksi puumaista olentoa vyöryi heitä kohden, iskien heitä karahkoilla, joiden kaarnaan Chevalier Ricfriedin jäänteet olivat todennäköisesti iskeytyneet. Lyöden väkevät metsän miehet vain hädin ja tuskin, keräsivät he itsensä ja vainajien rippeet, ja palasivat suorinta tietä kohti Argentanin leiriä. Yö oli jo pitkällä, kun suru-uutinen Ricfriedin kaatumisesta otettiin vastaan.
Vihdoin aamun sarastaessa ja Paroni Fauconin palattua, pidettiin Chevalier Ricfiredin kunniaksi seremonia Salzach joen varrella, jonne hänelle pystytettiin myös muistomerkki. Tätä seuraavana päivänä Kuningas Filipin lähetti patisti sotajoukon jälleen liikkeelle. Muiden jatkaessa matkaa kohti Unkarin valtakuntaa, jäi Chevalier Herve Le Gris vielä Salzburgiin, valvomaan marttyyrivainaja Ricfriedin jäänteiden hautaamista Pyhän Rupertin Katedraalin kalmistoon. Raskain mielin ja vammojaan varoen, sankarimme jatkoivat kohti seuraavaa selkkausta, ponteva Klaus mukanaan.
 |
| Kohti Harmaata Metsää |