Deus Vult!

Gergel-kukkula ja sen epäpyhät asukit noituuksineen olivat jääneet taakse, kun urhomme juoksivat aikaa vastaan kohti Sopronin kaupunkia Unkarin Kuningaskunnan ja Pyhän Roomalaissaksalaisen Keisarikunnan rajalla. Vaikka noidan maja oli muisto vain, tunsivat sankarimme, ettei kaikki ollut vielä ohi. Levättyään yön yli, he tapasivat ryhmän paikallisia miehiä, joiden päämääränään oli tutkia Gergel-kukkulan pakanariittien syytä. Miehiä johtanut sisterssiläismunkki Varga käyttäytyi kuitenkin uhkaavasti myös ristiretkeläisiämme kohtaan, ja asettui avoimeen konfliktiin. Valitettavasti munkin offensiivi kokeneita sotaratsujamme vastaan oli lyhyt ja munkille turmiollinen. Kyläläisten sännätessä karkuun, seivästetty munkki puhui kuitenkin noidan suulla, ja urhomme tiesivät vanhan akan vannovan kostoa tapahtuneesta. Sairas Paroni Faucon ja hänen hoitajansa Haudattuaan epäonniseen välikäteen joutuneen lumotun munkin matalaan hautaan, sankarimme jatkoivat matkaansa Argentanin sotaväen leir...

Barbarossa Ikoniaassa Paroni Fauconin Argentalainen sotajoukko jatkoi Ranskan armeijan keihäänkärkenä kohti Unkarin Sopronia, kääntyäkseen tämän jälkeen kohti etelää ja Konstantinopolia. Heinäkuun 16. päivänä sotajoukon leiriin ratsasti ryhmä Temppeliritareita, joiden tehtävänä oli palauttaa sodassa kaatuneen mestarinsa miekka takaisin Ranskaan. He kertoivat uutisia Sulttaani Saladinin ja Guy De Jerusalemin joukoista Akkon lähettyvillä, ja kuinka Keisari Barbarossa oli lyönyt Rumin sulttaanikunnan Ikoniaan taistelussa toukokuun lopulla. Seuraavana aamuna paroni Faucon kiitti henkilökohtaisesti menneiden päivien uroteoista ja uhrauksista. Palkkioksi hän luovuttikin marttyyri Ricfriedin taittuneen rautaristin urhojen kannettavaksi. Keskustelun yhteydessä kävi myös ilmi että Paroni oli sairas. Hänen pyynnöstään sankarimme lupasivat matkata läheiselle Zellernin vanhalle kappelille hakemaan tunnettua parantajaa ja temppeliritaria, Isä Igmaria leiriin paronin avuksi. Tämä kävi urhoille...