Deus Vult!

 Part I - The Sleepwalker Kovaonninen ranskalaispartio oli vihdoin saavuttanut Krak des Chevalriesin ristinritarien linnoituksen. Linnaketta isännöivä Pyhän Johanneksen Hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa, eli Johaniittain Ritarikunta otti loukkaantuneet urhomme armollisesti vastaan. Thibaut ja Baptiste pääsivät suoraan itseensä hospitaaliin muiden yöpyessä majoitusparakissa. Yhdessä ainoan vielä tolpillaan olevan matkaseuralaisensa, Jean Lucin kanssa, sankarimme ryhtyivät käyskentelemään linnakkeen tiluksia. Viidentoistasadan ristinritarin parista Isaac tavoitti joukkion temppeliritareita. Osaston komentaja Mestari Robrecht lupasi vahvistaa nuoren uskonmiehen kuukausia aiemmin Isä Ingmarille vannoman uskonvalan seuraavana aamuna hartauden päätteeksi. Jesuiittain sotaseppien takomat varusteet kiinnostivat urhojamme, mutta linnan alapihalta kuuluva yksinkertainen huilusikermä kiinnitti heidän huomionsa. Seuraten ääntä, he löysivät vanhan ulkomasoleumin hautaholveineen, ja sieltä tutun

Sankarimme olivat partioineet Antiokiasta kohti Krak des Chevaliersia jo viidettä päivää. Mielialat olivat maassa sillä retkueemme kapsakeistä löydetyt repaleiset kasvot olivat rikkoneet partion moraalin. Cascou, Jean Luc ja tämän nostoväkiseuralaiset Babtiste ja Thiebaut pitivät urhoja syyllisinä Argentanin armeijaa piinanneeseen sarjamurhien ketjuun, urhojemme vannoessa syyttömyyttään. Viimeistään Ritarilinnassa partion olisi valittava kantansa edellisyön paljastuksiin. Matka oli siis syystäkin tuskainen, eikä mukana rahdattava nilkkansa rikkonut Thiebaut helpottanut sitä. Keskeltä kivikkoista pensaserämaata partio löysi vanhan pikkukylän raunioituneet jäänteet. Jäljellä oli vain yksi vanha sokea kyläläisukko vuohineen, sekä selkeät viitteet joukkomurhasta, sillä kymmenet kelmeät luurangot olivat peittämättöminä hiekkatuulessa. Sokea ja liki mykkä ukko ei reagoinut kuulusteluihin, joten partiomme päätti jatkaa matkaa, teurastaen vanhuksen kirotulta vaikuttaneen vuohen varmuuden vuoks