Deus Vult!

Part I - Guest from the East Oli Jouluyö Herran vuonna 1191, Antiokian ristiretkiruhtinaskunnassa. Myös urhomme juhlistivat Kristuksen syntymää kuuntelemalla Antiokian Latinalaisen Patriarkan Aemery Limogesilaisen saarna pyhän kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Patriarkan seurana olivat Antiokian hallitsija Bohemold III sekä Kuningas Filip II Augustus. Aamulla Sisar Petra antoi heille tekemänsä joululahjajuomat lahjaksi, mutta pyysi myös kertomaan sedälleen Mykkä-Kálmánille haluavansa antaa tällekin lahjajuoman, sillä hän ollut aamusta löytänyt tätä leiristä. Rentoutuneet sankarimme viettivät rauhallisen joulupäivän kaupungilla. Illalla he lähtivät Paroni Fauconin seuraksi tapaamaan Samarra’laista maaherraa Sharif Faheem al-Alghadab:ia. Sharif al-Alghadab oli esittäytynyt osana shia-muslimeita, jotka eivät hyväksyneet Sunni Saladinin ekspansionistisia pyrkimyksiä. Hän oli innostunut paronin sankaritekopuheista ja halunnut kuulla lisää. Joten paronipa keksi ottaa sankarit itsensä mukaa...

21 päivänä marraskuuta 1190 AD käyty Toinen Iconiumin Taistelu otti veronsa. Avoimessa solassa käyty, lähes koko päivän kestänyt taistelu otti veronsa. Ranskan armeija sitoi haavojaan lähes viikon, samalla haudaten vainajat ja marttyyrit. Kuningas Filip II, joka oli itsekin ottanut osaa lähitaisteluun, oli määrännyt Kadinhanin kukkulalle pystytettäväksi ristin kutakin kaatunutta ristiretkeläistä kohden. Ristejä pystytettiin yhteensä 971. Kuolleet pääsivät helpolla, sillä monet kantoivat taistelun arpia lopun ikäänsä. Urhojen lähipiiriä kuolema ei ollut onneksi tällä kertaa koskettanut. Haavoja ruhjeita, murtumia senkin edestä. Vain Cascoun soturi Carambol voi huonommin, hän oli saanut nuolen otsaansa. Mies oli kuitenkin tajuissaan, söi ja joi, joskin vähän. Muttei puhunut. Camping 1190 Ad Taistelussa vammautunut Chevalier Herve Le Gris kävi tervehtimässä urhoja, kiittäen sankareita henkensä pelastamisesta. Samalla hän valaisi, että ristiretki tulisi lähtemään kahden päivän kuluttua jäl...

Oli 29. päivä lokakuuta 1190 anno domini. Konstantinopolin länsilaidalla ranskalaisten ristiretkeläisten telttojen seassa sankariemme seurue söi varhaista aamiaistaan hiljaisina. Edellisenä yönä omituinen rabbi oli parantanut kuollettavasti vammautuneen Jean-Luc Lacanin, ja nyt mies söi aamiaista muiden parissa, vaikka vasta edellisyönä oli hän maannut kalmona sairaspedillään. Mutta vain valittu piiri tiesi jalokivestä, jolla Jean-Luc tuotiin takaisin, tai ylipäätään siitä, että tämä oli jo jättänyt maalliset velvollisuutensa taakseen. Myös kersantti Cascou ilostui nähdessään vammautuneen ranskalaisen vihdoin toipuneen vammoistaan. Hän myös kertoi kolonnan jatkavan Theodoniuksen satamaan seuraavana aamuna Bosporin salmen ylitystä varten. Hän kertoi myös Clermontin arkkipiispa Gilbertin kilpimiesten parissa tapahtuneesta murhasta. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta mieheltä oli huhujen mukaan viety kasvot. Konstantinopoli oli aikansa metropoli Kuluva päivä sujui varu...

Ensimmäinen täysi päivä Itäisen Rooman kruunussa oli kääntymässä lopuilleen sankariemme kulkiessa pitkin Constantinopolin kapeita katuja, kohti Argentalaisten majapaikkaa Xerolophos-kukkulan juurella. He kulkivat Theodosiuksen Foorumin läpi, jossa iltatori täytti ilman herkkujen tuoksuilla ja innostuneella markkinahälyllä. Sankarimme pysähtyivät seuraamaan silmänkääntäjän, joka tunnettiin nimellä Suuri Iskanderian, manööverejä. Klaus joutui jopa osaksi miehen hengenvaarallista performanssia, mutta saksalaisemme ei kyennyt yrityksestä huolimatta riistämään taikurin henkeä. Mutta vain hetkeä myöhemmin urhomme olivat tappotyössä, sillä taskuvaras riisti Durantin kukkaron, ja merkittävän osan hänen omaisuudestaan. Varkautta seurasi ajojahti, joka päättyi sivukadulle pyykkinarujen ja lakanoiden joukkoon. Varastelevista koirista surmattiin varmuudella kolme, Durantin ja Roupenin heiluttaessaan veitsiään lakanoiden seassa. Sen sijaan Klaus sai päähänsä osuman, ja ryhti paiskomaan sivullisia y...

Pölystä ja pimeydestä syttyi soihtu. Neljä soturia oli viime tingassa pelastautunut hylättyyn sakastiin, vanhan temppelin katon romahtaessa heidän niskaansa. Oli syyskuun kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, ja loukkuun jääneiden urhojemme yllä Ranskan ristiretkiarmeija oli aloittanut vyörytyksensä Stralitsionin bysantti/bulgaari kaupunkiin. Muinaiselle roomalaiselle kuolleidenjumala Orcucselle omistetusta huoneesta pois pääseminen vaati tuntien ponnistelun kaivaen, mutta yläpuolelle osuneen piirityslaitteen ammus jouduttu sankariemme urakkaa huomattavasti, katon ja seinämän osin romahtaessa. Ryömien kiven ja ruumiiden läpi maan pinnalle, urhomme todistivat päivän jo nousseen ja taistelun käyvän raaimmillaan. Saavuttuaan pinnalle, he osuivat oitis vastakkain Bysantti-komentaja Virus Stauriciuksen kanssa, joka miehineen joutui lopulta laskemaan aseensa, tullessaan voitetuiksi lähikamppailussa. Ranskalaisten sotilaiden ottaessa vangitut Bysantit haltuunsa, sankarimme syöksyivät syvemmälle...

27.9.1190. Oli kulunut kolme viikkoa siitä kun Anjoun joukot oli tuhottu vehkeilevien Bysanttien yllätyshyökkäyksessä. Tästä tulistuneena, Kuningas Filip Toinen Augustus oli käskenyt Bysanttien hallitseman Stralitsionin bulgaarialaiskaupungin piiritettäväksi. Pitkät päivät tien päällä olivat vaihtuneet pitkiksi päiviksi täynnä odottelua, valmisteluja, harjoittelua, varustautumista sekä vihapuheita. Bysantin valtias Iisak Toinen Angelos oli astunut harhaan Jumalan polulta, eikä tämä tahi sotaväkensä tulisi ansaitsemaan tippaakaan armoa, ellei hän kadu ja luovuta valtakuntansa ja varustuksensa pyhän asian käyttöön. Stralitsionin hallitsija Lordi Zephyrinus ei ollut suostunut kuningas Filipin antautumiskäskyyn, vaan paloitteli ja heitätti kuninkaan puhemiehenä toimineen Paroni Bougieen muureiltaan, kohti jokaista ilmansuuntaa.  Kaupungin pohjoispuolen piirittämiseen osallistui tuhansien muiden fransmannien tavoin myös sankarimme. Yhdessä hommes d'armes soturi Hector Basazi...

Ranskalaisten ristiretkiarmeija oli kulkenut lähes kolme viikkoa Karpaattien läntisiä rinteitä myötäillen, halki Servian kuningaskunnan, joka oli jo osa Bysantin valtakuntaa. Ohitettuaan Nish:in kaupungin, jossa Pyhän Saksalaisroomalaisen Keisarikunnan Ruhtinas Fredrik Barbarossa oli leiriytynyt kesän kynnyksellä, oli armeija kääntänyt kulkunsa kohti keskisen Balkanin kaupunkia Stralitsaa eli Sofiaa. Kaupunki kuului Bysanteille mutta huhut kertoivat bulgaariaatelisen Ivar Asenin keränneen ympärilleen vahvaa nationalistista liikehdintää pohjoisessa bulgariassa. Stralitsan jälkeen koillisessa häämöttäisi jo Konstantinopoli. Mutta vielä ranskalaiset olivat Karpaattien eteläisillä, keski-balkanin ylängöillä. Kesä oli kääntynyt syksyyn, ja syyskuun seitsemäntenä sankarimme olivat palaamassa muonankeräysreissulta takaisin Argentanilaisten leiriin. Mutta Herran tie vei muualle, ja urhomme ajautuivat väkivaltaiseen käsikähmään maantierosvojen kanssa. Yksi veitsikäräjiltä selvinnyt ryövär...

Kuningas Filip Toinen Augustuksen armeija oli edennyt rivakasti halki Unkarin kuningaskunnan maiden Anjoun Kreivi Nicollierin sotaväen otettua keihäänkärkiaseman. Paroni Fauconin Argentanilaiset olivat edenneet sotaväen itäisimpänä osastona, turvaten valtaisaa käärmemäistä letkaa idästä tulevilta vaaroilta, kuten bulgaareilta ja Cumanin tataariratsastajilta. Oli kulunut kolme viikkoa Celldömölk-suolla tapahtuneesta välien selvittelystä Ördög-hirviön ja Sopronin kirkon kallisarvoisia aarteita varastaneen miehen kanssa. Sopronista mukaan liittynyt Sisar Petra ja tämän mykkä setä Kalman olivat tuttu näky Kersantti Cascoun soturien iltanuotiolla. Elokuun kahdentenakymmenentenä päivänä Argentanilaiset olivat leiriytyneinä Tonavan etelärannalle, kun Paroni Faucon puhutteli sotajoukkoa, ensi kertaa sitten sairastumisensa yli kuukautta aiemmin.  Menetettyään sairaudelle näkönsä, näki hän edessään vain Herran tien. Ja Faucon kertoi Herran airueen, enkeli Urielin saapuneen tämän uneen. Il...

Gergel-kukkula ja sen epäpyhät asukit noituuksineen olivat jääneet taakse, kun urhomme juoksivat aikaa vastaan kohti Sopronin kaupunkia Unkarin Kuningaskunnan ja Pyhän Roomalaissaksalaisen Keisarikunnan rajalla. Vaikka noidan maja oli muisto vain, tunsivat sankarimme, ettei kaikki ollut vielä ohi. Levättyään yön yli, he tapasivat ryhmän paikallisia miehiä, joiden päämääränään oli tutkia Gergel-kukkulan pakanariittien syytä. Miehiä johtanut sisterssiläismunkki Varga käyttäytyi kuitenkin uhkaavasti myös ristiretkeläisiämme kohtaan, ja asettui avoimeen konfliktiin. Valitettavasti munkin offensiivi kokeneita sotaratsujamme vastaan oli lyhyt ja munkille turmiollinen. Kyläläisten sännätessä karkuun, seivästetty munkki puhui kuitenkin noidan suulla, ja urhomme tiesivät vanhan akan vannovan kostoa tapahtuneesta. Sairas Paroni Faucon ja hänen hoitajansa Haudattuaan epäonniseen välikäteen joutuneen lumotun munkin matalaan hautaan, sankarimme jatkoivat matkaansa Argentanin sotaväen leir...

Barbarossa Ikoniaassa Paroni Fauconin Argentalainen sotajoukko jatkoi Ranskan armeijan keihäänkärkenä kohti Unkarin Sopronia, kääntyäkseen tämän jälkeen kohti etelää ja Konstantinopolia. Heinäkuun 16. päivänä sotajoukon leiriin ratsasti ryhmä Temppeliritareita, joiden tehtävänä oli palauttaa sodassa kaatuneen mestarinsa miekka takaisin Ranskaan. He kertoivat uutisia Sulttaani Saladinin ja Guy De Jerusalemin joukoista Akkon lähettyvillä, ja kuinka Keisari Barbarossa oli lyönyt Rumin sulttaanikunnan Ikoniaan taistelussa toukokuun lopulla. Seuraavana aamuna paroni Faucon kiitti henkilökohtaisesti menneiden päivien uroteoista ja uhrauksista. Palkkioksi hän luovuttikin marttyyri Ricfriedin taittuneen rautaristin urhojen kannettavaksi. Keskustelun yhteydessä kävi myös ilmi että Paroni oli sairas. Hänen pyynnöstään sankarimme lupasivat matkata läheiselle Zellernin vanhalle kappelille hakemaan tunnettua parantajaa ja temppeliritaria, Isä Igmaria leiriin paronin avuksi. Tämä kävi urhoille...