Deus Vult!

 Libanonvuorten laki jäi pian sankariemme taakse, kun he marssivat rinteitä pitkin kohta länttä ja Tripolin satamalinnaketta. Karu ja kivinen vuoristomaisema vihertyi hiljalleen, kunnes urhomme löysivät itsensä keskeltä vanhoja setri-puita. Paikka oli pyhä, sillä paikallinen kristitty maroniittiveljeskunta oli jättänyt muistolaattansa samaiseen Jumalan Lehtoon jo viittä vuosisataa aiemmin. Vihannasta laaksosta alkanut puro muuttui päivän mittaa joeksi, kunnes toverimme ymmärsivät seuraavansa Kadisha-jokea, jonka Temppeliritarit olivat kertoneet johtavan Tripoliin. Joen reunoilla alkoi näkyä elämää, ja urhomme ohittivat paimentolaisia, joskin varautuen terveellä epäilyksellä. Epäilykseen oli syynsä, sillä illan suussa he kuulivat ilmeisen vihamielisiä ääniä joenmutkan takaa. Vierasmaalaiset miehet ulvoivat kuin hyeenat samasta leiristä kuuluvalle tuskaiselle vaikerrukselle. Roupenin lipuessa aluskasvillisuuden joukossa kuin Niilin krokotiili, hänen onnistui havainnoida miehet Saladi...

 Part I - The Sleepwalker Kovaonninen ranskalaispartio oli vihdoin saavuttanut Krak des Chevalriesin ristinritarien linnoituksen. Linnaketta isännöivä Pyhän Johanneksen Hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa, eli Johaniittain Ritarikunta otti loukkaantuneet urhomme armollisesti vastaan. Thibaut ja Baptiste pääsivät suoraan itseensä hospitaaliin muiden yöpyessä majoitusparakissa. Yhdessä ainoan vielä tolpillaan olevan matkaseuralaisensa, Jean Lucin kanssa, sankarimme ryhtyivät käyskentelemään linnakkeen tiluksia. Viidentoistasadan ristinritarin parista Isaac tavoitti joukkion temppeliritareita. Osaston komentaja Mestari Robrecht lupasi vahvistaa nuoren uskonmiehen kuukausia aiemmin Isä Ingmarille vannoman uskonvalan seuraavana aamuna hartauden päätteeksi. Jesuiittain sotaseppien takomat varusteet kiinnostivat urhojamme, mutta linnan alapihalta kuuluva yksinkertainen huilusikermä kiinnitti heidän huomionsa. Seuraten ääntä, he löysivät vanhan ulkomasoleumin hautaholveineen, ja sieltä t...

Sankarimme olivat partioineet Antiokiasta kohti Krak des Chevaliersia jo viidettä päivää. Mielialat olivat maassa sillä retkueemme kapsakeistä löydetyt repaleiset kasvot olivat rikkoneet partion moraalin. Cascou, Jean Luc ja tämän nostoväkiseuralaiset Babtiste ja Thiebaut pitivät urhoja syyllisinä Argentanin armeijaa piinanneeseen sarjamurhien ketjuun, urhojemme vannoessa syyttömyyttään. Viimeistään Ritarilinnassa partion olisi valittava kantansa edellisyön paljastuksiin. Matka oli siis syystäkin tuskainen, eikä mukana rahdattava nilkkansa rikkonut Thiebaut helpottanut sitä. Keskeltä kivikkoista pensaserämaata partio löysi vanhan pikkukylän raunioituneet jäänteet. Jäljellä oli vain yksi vanha sokea kyläläisukko vuohineen, sekä selkeät viitteet joukkomurhasta, sillä kymmenet kelmeät luurangot olivat peittämättöminä hiekkatuulessa. Sokea ja liki mykkä ukko ei reagoinut kuulusteluihin, joten partiomme päätti jatkaa matkaa, teurastaen vanhuksen kirotulta vaikuttaneen vuohen varmuuden vuoks...

Part I - Guest from the East Oli Jouluyö Herran vuonna 1191, Antiokian ristiretkiruhtinaskunnassa. Myös urhomme juhlistivat Kristuksen syntymää kuuntelemalla Antiokian Latinalaisen Patriarkan Aemery Limogesilaisen saarna pyhän kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Patriarkan seurana olivat Antiokian hallitsija Bohemold III sekä Kuningas Filip II Augustus. Aamulla Sisar Petra antoi heille tekemänsä joululahjajuomat lahjaksi, mutta pyysi myös kertomaan sedälleen Mykkä-Kálmánille haluavansa antaa tällekin lahjajuoman, sillä hän ollut aamusta löytänyt tätä leiristä. Rentoutuneet sankarimme viettivät rauhallisen joulupäivän kaupungilla. Illalla he lähtivät Paroni Fauconin seuraksi tapaamaan Samarra’laista maaherraa Sharif Faheem al-Alghadab:ia. Sharif al-Alghadab oli esittäytynyt osana shia-muslimeita, jotka eivät hyväksyneet Sunni Saladinin ekspansionistisia pyrkimyksiä. Hän oli innostunut paronin sankaritekopuheista ja halunnut kuulla lisää. Joten paronipa keksi ottaa sankarit itsensä mukaa...

21 päivänä marraskuuta 1190 AD käyty Toinen Iconiumin Taistelu otti veronsa. Avoimessa solassa käyty, lähes koko päivän kestänyt taistelu otti veronsa. Ranskan armeija sitoi haavojaan lähes viikon, samalla haudaten vainajat ja marttyyrit. Kuningas Filip II, joka oli itsekin ottanut osaa lähitaisteluun, oli määrännyt Kadinhanin kukkulalle pystytettäväksi ristin kutakin kaatunutta ristiretkeläistä kohden. Ristejä pystytettiin yhteensä 971. Kuolleet pääsivät helpolla, sillä monet kantoivat taistelun arpia lopun ikäänsä. Urhojen lähipiiriä kuolema ei ollut onneksi tällä kertaa koskettanut. Haavoja ruhjeita, murtumia senkin edestä. Vain Cascoun soturi Carambol voi huonommin, hän oli saanut nuolen otsaansa. Mies oli kuitenkin tajuissaan, söi ja joi, joskin vähän. Muttei puhunut. Camping 1190 Ad Taistelussa vammautunut Chevalier Herve Le Gris kävi tervehtimässä urhoja, kiittäen sankareita henkensä pelastamisesta. Samalla hän valaisi, että ristiretki tulisi lähtemään kahden päivän kuluttua jäl...

Oli 29. päivä lokakuuta 1190 anno domini. Konstantinopolin länsilaidalla ranskalaisten ristiretkeläisten telttojen seassa sankariemme seurue söi varhaista aamiaistaan hiljaisina. Edellisenä yönä omituinen rabbi oli parantanut kuollettavasti vammautuneen Jean-Luc Lacanin, ja nyt mies söi aamiaista muiden parissa, vaikka vasta edellisyönä oli hän maannut kalmona sairaspedillään. Mutta vain valittu piiri tiesi jalokivestä, jolla Jean-Luc tuotiin takaisin, tai ylipäätään siitä, että tämä oli jo jättänyt maalliset velvollisuutensa taakseen. Myös kersantti Cascou ilostui nähdessään vammautuneen ranskalaisen vihdoin toipuneen vammoistaan. Hän myös kertoi kolonnan jatkavan Theodoniuksen satamaan seuraavana aamuna Bosporin salmen ylitystä varten. Hän kertoi myös Clermontin arkkipiispa Gilbertin kilpimiesten parissa tapahtuneesta murhasta. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta mieheltä oli huhujen mukaan viety kasvot. Konstantinopoli oli aikansa metropoli Kuluva päivä sujui varu...

Ensimmäinen täysi päivä Itäisen Rooman kruunussa oli kääntymässä lopuilleen sankariemme kulkiessa pitkin Constantinopolin kapeita katuja, kohti Argentalaisten majapaikkaa Xerolophos-kukkulan juurella. He kulkivat Theodosiuksen Foorumin läpi, jossa iltatori täytti ilman herkkujen tuoksuilla ja innostuneella markkinahälyllä. Sankarimme pysähtyivät seuraamaan silmänkääntäjän, joka tunnettiin nimellä Suuri Iskanderian, manööverejä. Klaus joutui jopa osaksi miehen hengenvaarallista performanssia, mutta saksalaisemme ei kyennyt yrityksestä huolimatta riistämään taikurin henkeä. Mutta vain hetkeä myöhemmin urhomme olivat tappotyössä, sillä taskuvaras riisti Durantin kukkaron, ja merkittävän osan hänen omaisuudestaan. Varkautta seurasi ajojahti, joka päättyi sivukadulle pyykkinarujen ja lakanoiden joukkoon. Varastelevista koirista surmattiin varmuudella kolme, Durantin ja Roupenin heiluttaessaan veitsiään lakanoiden seassa. Sen sijaan Klaus sai päähänsä osuman, ja ryhti paiskomaan sivullisia y...

Pölystä ja pimeydestä syttyi soihtu. Neljä soturia oli viime tingassa pelastautunut hylättyyn sakastiin, vanhan temppelin katon romahtaessa heidän niskaansa. Oli syyskuun kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, ja loukkuun jääneiden urhojemme yllä Ranskan ristiretkiarmeija oli aloittanut vyörytyksensä Stralitsionin bysantti/bulgaari kaupunkiin. Muinaiselle roomalaiselle kuolleidenjumala Orcucselle omistetusta huoneesta pois pääseminen vaati tuntien ponnistelun kaivaen, mutta yläpuolelle osuneen piirityslaitteen ammus jouduttu sankariemme urakkaa huomattavasti, katon ja seinämän osin romahtaessa. Ryömien kiven ja ruumiiden läpi maan pinnalle, urhomme todistivat päivän jo nousseen ja taistelun käyvän raaimmillaan. Saavuttuaan pinnalle, he osuivat oitis vastakkain Bysantti-komentaja Virus Stauriciuksen kanssa, joka miehineen joutui lopulta laskemaan aseensa, tullessaan voitetuiksi lähikamppailussa. Ranskalaisten sotilaiden ottaessa vangitut Bysantit haltuunsa, sankarimme syöksyivät syvemmälle...

27.9.1190. Oli kulunut kolme viikkoa siitä kun Anjoun joukot oli tuhottu vehkeilevien Bysanttien yllätyshyökkäyksessä. Tästä tulistuneena, Kuningas Filip Toinen Augustus oli käskenyt Bysanttien hallitseman Stralitsionin bulgaarialaiskaupungin piiritettäväksi. Pitkät päivät tien päällä olivat vaihtuneet pitkiksi päiviksi täynnä odottelua, valmisteluja, harjoittelua, varustautumista sekä vihapuheita. Bysantin valtias Iisak Toinen Angelos oli astunut harhaan Jumalan polulta, eikä tämä tahi sotaväkensä tulisi ansaitsemaan tippaakaan armoa, ellei hän kadu ja luovuta valtakuntansa ja varustuksensa pyhän asian käyttöön. Stralitsionin hallitsija Lordi Zephyrinus ei ollut suostunut kuningas Filipin antautumiskäskyyn, vaan paloitteli ja heitätti kuninkaan puhemiehenä toimineen Paroni Bougieen muureiltaan, kohti jokaista ilmansuuntaa.  Kaupungin pohjoispuolen piirittämiseen osallistui tuhansien muiden fransmannien tavoin myös sankarimme. Yhdessä hommes d'armes soturi Hector Basazi...

Ranskalaisten ristiretkiarmeija oli kulkenut lähes kolme viikkoa Karpaattien läntisiä rinteitä myötäillen, halki Servian kuningaskunnan, joka oli jo osa Bysantin valtakuntaa. Ohitettuaan Nish:in kaupungin, jossa Pyhän Saksalaisroomalaisen Keisarikunnan Ruhtinas Fredrik Barbarossa oli leiriytynyt kesän kynnyksellä, oli armeija kääntänyt kulkunsa kohti keskisen Balkanin kaupunkia Stralitsaa eli Sofiaa. Kaupunki kuului Bysanteille mutta huhut kertoivat bulgaariaatelisen Ivar Asenin keränneen ympärilleen vahvaa nationalistista liikehdintää pohjoisessa bulgariassa. Stralitsan jälkeen koillisessa häämöttäisi jo Konstantinopoli. Mutta vielä ranskalaiset olivat Karpaattien eteläisillä, keski-balkanin ylängöillä. Kesä oli kääntynyt syksyyn, ja syyskuun seitsemäntenä sankarimme olivat palaamassa muonankeräysreissulta takaisin Argentanilaisten leiriin. Mutta Herran tie vei muualle, ja urhomme ajautuivat väkivaltaiseen käsikähmään maantierosvojen kanssa. Yksi veitsikäräjiltä selvinnyt ryövär...